United States or Bulgaria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Silloin hänen täytyy mennä ammentamaan vettä eräästä vesisäiliöstä, jota kutsutaan auringonkaivoksi." "Tiedätkös missä tämä kaivo on?" Publius kysyi. "Akaasialehdon takana," Lysias vastasi. "Vierasten-opas näytti sen minulle. Siinä pitäisi oleman erittäin hyvää vettä, eikä auringon noustessa saa uhrata jumalalle mitään muuta.
Palatessaan kerran alkukeväällä Moosbrunnin metsästä ja kohdattuaan Avojalan, sanoi hän, ottaen kirveen olaitaan: "Tiedätkös, minne tuo menee?" "Puuhun!" vastasi Avojalka; "eikä toisen iskemättä sinnekään".
Mutta tiedätkös? ne kuusi killinkiä, jotka varastit minulta häissä, ne saat nyt rehellisesti pitää". Tämän ohella ei jäänyt musta Maranna unohduksiin. Olipa kuitenkin työ ja tuska päästä jälleen hyviin kirjoihin hänen luonaan.
Olenpa minä jutellut sinulle jokaisen sanan kanssapuheestani Uotin kera, koska minä sitte kahdeksan päivää olin siellä viemässä hänelle saappaat? Uoti tulee kyllä tänäin luokses niinkuin lupasi. Tiedätkös, minä puolestani uskon, mitä ihmiset sanovat, että sinä viimein lasket Uotin vapaaksi!"
Hyvää huomenta, unikeko. Tiedätkös, mitä kello on? Nyt nukuit ohi aamiaisen, poloinen. Vai luuletko saavasi ruokaa vielä? Eikös mitä Alma ei anna leivän muruakaan. Mitä? Kaksi tuntia? Kyllä kai! Sitä ei usko kukaan ihminen. Vai näit unta? Mitä sitten? Kerropas. AKSEL. Minun on ihan mahdoton kirjoittaa. SYLVI. Ole vaiti, sinä siellä ! Ei, mutta sehän oli hassua. Entä sitten? Eikö mitään muuta?
"Ei se niin vaarallista ole", arveli lukkari, "isäsi ja minä olemme hyvät ystävät, tiedätkös", ja lukkari nauroi itseksensä. "Mutta tahtoisin kysyä sinulta etkö usko että meistä molemmista voisi tulla pariskunta. Talo minulla on ja vaatteita ja kaikki, mitä voit toivoa, niin ett'ei sun tarvitse ruoasta muretta pitää". "Mitäs luulet isäni siitä sanovan?"
Sillä tavalla lisäät vaan surujasi. On meilläkin surua, sillä minulta on kuollut isä, mutta voi kuinka paljon puhtaampi ja parempi meillä on sentään; yömmekin me nukumme rauhassa." "Mistä sinä tiedät, että minä valvon yöllä?" "Niin! Miks'en minä tiedä; kuulenhan minä, kun sinä yökaudet välistä huutelet märsyjä, mastoja, purjeita ja raakoja." "Tiedätkös sinä, missä sen nimellisiä kaluja on?"
No sitä en juuri tiedä, sanoi Nehljudof: kahdesti olen siellä käynyt, ja se on tehnyt minuun hyvin raskaan vaikutuksen. Tiedätkös mitä, sinun pitäisi välttämättömästi tutustua kreivinna Passeak'iin, jatkoi vauhtiin päässyt Maslennikof: hän on kokonaan antautunut tähän asiaan. Elle fait beaucoup de bien.
Nyt luen minä kirjeet läpi. Ei koskaan. Ei koskaan. Ei koskaan. Eipä niitäkään. Ei koskaan; ei koskaan. Ui, tuota jääkylmää, mustaa vettä! Ui, tuota pohjatonta ; tuota . Oh, jospa se vain olisi ohitse. Nyt se on hänellä; nyt hän lukee sitä. Oh ei, ei; ei vielä. Torvald, jää hyvästi, sinä sekä lapset Helmer. Nora! Helmer. Mitä tämä on? Tiedätkös, mitä tässä kirjeessä seisoo? Nora. Tiedän.
Niin, niin, isällä on kyllä murheensa, isä raukka. Niin, kyllä hänellä sitä on, mutta jos sinä olisit terve, Göthilda, niin olisi kaikki hyvin ... niin, niin se olisi, lisäsi Maria, suudellen siskoansa otsalle. Ah, Jumalan avulla! huokasi Göthilda. Tiedätkös, minä olen siis surun lapsi lisäsi hän, raueten itkuun.