United States or Slovenia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja sydänpäivän auringonsäteet kimaltelivat jäisestä ikkunanruudusta sisään. Mutta vasta noin vuoden päästä selkisin kiusauksen ja epäilyksen tilasta. Silloin oli uskovaisten kokous, jossa veljet varoittivat minua menemään Jumalan luo semmoisena kuin olen ja sanomaan hänelle: "Tee minusta mitä tahdot." Siitä järkähti mieleni ja löysin taas entisen suloni.
Se oli Luscombessa." "Luscombessa!" "Juuri kun olin joutua hirveän kiusauksen uhriksi, kuulin äänen sanovan: 'Onnettomuus!
Ja samalla kuin hän antautui kiusauksen valtaan, keksi hän kertomuksen huomista päivää vasten, hän sanoisi vaimolleen, että hän viivähti Beauchêneen päivällisillä ja tuli liian myöhään junalle. Vaunuja oli kokoontunut liian paljon yhteen, ja tämä esti hänen kulkunsa. Hän katsoi ympärilleen ja huomasi tulleensa takaisin bulevardeille.
Mutta aina ikäänkuin etsin jotain, vaikk'en löytänyt; kun olin hänen seurassaan, vangitsi hän minut kokonaan, täytti minut ikäänkuin omalla itsellään; mutta, kun tulin pois hänen luotaan, hiipi sieluuni tyhjyys ja kaipuu, mutta häntä en kaivannut, vaan jotain muuta... Sitte, niin, sitte tuli aika ... omituinen kiusauksen aika, ... mutta sitte vapauduin vain parin sanan kautta ... minä ymmärsin äkkiä, mitä ikävöin, mitä kaipasin hänessä ... kaipasin sinua ... ymmärsin, että minun täytyy löytää sinut siinä naisessa, jota olen rakastava ... ja joll'en tapaa sellaista naista, niin en koskaan mene naimisiin.
Hurskasten mielestä oli nainen ainoastaan saastainen olento, kiusauksen ja turmeluksen henki. Ehdoton puhtaus tuli täydelliseksi: hedelmätön, mietiskelevä, yksinäinen egoisti teki työtä ja eli ainoastaan oman yksityisen pelastuksensa tähden. Ja neitsy on naisihanne, vieläpä äiteydenkin ihanne.
Tieto, että menettelen vastoin omia toiveitani, tulevaisuuttani ja etuani ei taas ollut minulle mikään ratkaiseva pelotin. Ja tämä kiusauksen mieliala saattoi minut unohtamaan myöskin erään toisen tärkeän seikan, joka rauhallisina hetkinä oli minulla niin elävänä mielessäni. Kysymys siitä, voitanko paheeni vai en, ulottui nimittäin paljoa laajemmalle kuin vaan siihen itseensä.
Tää juhlapäivä kultaisa Toi rauhan ihanaisen. Sua hartain mielin kiittelen Edestä hetken suloisen Ja armos taivahaisen." Siitä päivästä alkaen Hans Nilsen ei enää mennyt tanssiaisiin; vaan monivuotisen kiusauksen ja taistelun jälkeen saavutti hän viimein sielun rohkeuden, jotta rupesi puhumaan omaistensa ja tuttaviensa kanssa tuosta ainoasta tärkeästä asiasta.
(Getsemanen yrttitarhassa:) »Isä, lopeta kiusauksen taistelu minussa! Vahvista minua täyttämään sinun tahtosi! En minä tahdo omaa tahtoani, oman ruumiillisen elämäni puolustamista; minä tahdon sinun tahtoasi, etten vastusta pahaa». Opetuslapset eivät häntä ymmärtäneet. Hän sanoi heille: »
Niin Liina! Kiusauksen hetkinä olet ollut pelastava enkelini. ANTTI. Oi Liina! Miksi itket? Miksi vetäydyt pois? Etkö rakastakaan enää minua? Oi minä aavistan: poissa ollessani on joku toinen voittanut rakkautesi! Niinkö? Se on sulle parahaksi! Hi, hi, hii! Liina! Sano! Onko se tosi! Etkö rakasta enää minua? Onko joku toinen voittanut sydämmesi? LIINA. Antti, sinua rakastan ja yksin sinua!
Mutta Herra näki, että te siitä voisitte tulla itsevanhurskaaksi ja hyveistänne ylpeileväksi, ja senvuoksi hän lähetti teille tämän kiusauksen, johon lankesitte. Luulitte olevanne liian viisas ja voimakas, ja Herra rankaisi teitä synnillä. Se on totta. Tunnen sen tarvinneeni.