United States or Cayman Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niin Liina! Kiusauksen hetkinä olet ollut pelastava enkelini. ANTTI. Oi Liina! Miksi itket? Miksi vetäydyt pois? Etkö rakastakaan enää minua? Oi minä aavistan: poissa ollessani on joku toinen voittanut rakkautesi! Niinkö? Se on sulle parahaksi! Hi, hi, hii! Liina! Sano! Onko se tosi! Etkö rakasta enää minua? Onko joku toinen voittanut sydämmesi? LIINA. Antti, sinua rakastan ja yksin sinua!
Sinäkö hennoisit sysätä vapaan, rehellisen käteni luotasi! huudahti Bertelsköld hämmästyksissään, sillä se ei ollut hetkeksikään johtunut hänen mieleensä: Niin se on, sanoi Ester tuskin kuuluvasti. Minua onnetonta! huudahti kreivi otsaansa lyöden. Hän ei rakastakaan minua enää! Ja kuka on sanonut, etten rakasta teitä? kysyi Ester Larsson.
»Etkö sinä sitten enää rakastakaan Tuiraa?» kysyi Mari, kun Elsa kertoi kerran haaveitaan heidän kävelemässä ollessaan muutamana talvisena kuutamoiltana. Elsa ei osannut sanoa mitään, eikä ehtinytkään, kun Mari lisäsi: »Sinä olet petturi ja kavala nainen, jos rakastat ketään muuta kuin Tuiraa, joka sinua rakastaa!» »Mutta enhän minä tiedä, rakastaako Tuira minua.»
Se käskee tekemään sellaista, jota en voi tehdä. Se käskee tekemään isävainajasi tahdon jälkeen, mutta sinä et voi, kun rakastat tuota toista. Ole huoleti. Se ei saa kiusata sinua, se asia. Minusta pääset heti rauhaan. HILMA. Roope, kuule minua! Minä en rakasta häntä. Tällä hetkellä minä huomaan, että minä ... voi Jumala sentään. ROOPE. Etkö sinä häntä rakastakaan? HILMA. En.
Mutta hän ei varsinaisesti rakastakaan vaimoaan, vaan ainoastaan hänen ehdotonta omistamistaan, jota hän pitää hyvänä seikkana; eikä tuollainen mies pelkäisi menettävänsä tätä hyvää seikkaa, ellei hän pitäisi itseänsä sitä ansaitsemattomana tai vaimoansa uskottomana.
Mutta jos ei itse pääsisi tuomaan, niin on välttämättä kuljettava Hiljan ja hänen sulhasensa kanssa Aliinan kodin kautta arpajaisiin. Hän päätti pitää muistissaan, että jos ei Augusti tätäkään viimeistä toivomusta täytä, niin silloin hän ei enää rakastakaan. Mutta täyttäähän hän. Kun kirjeet oli lähetetty, jäi mieli niin hyväksi, kuin jos niissä lähetetyt sanat jo olisivat perillä.
VOITTO. Mitä tahdot, astu esiin vaan, puhele ja ilmoita rakkautesi. KUSTAA. Peijakas! Enhän minä häntä rakastakaan. VOITTO. Se on se sama, sinun täytyy nyt olla kuitenkin rakastavinasi. KUSTAA. Niinkö? Taivas ja maa, vaan miten pääsisin sen alkuun? VOITTO. Sehän on helppo. Ensin sanot: Hyvää päivää serkkuseni! mitä kuuluu, mitä teette, miten voitte? Taikka muuta sievää ja sukkelaa.
Vaikkei hän minua rakastakaan, niin minäkö hänen torppansa hävittäisin, sijoiltaan siirtäisin sen veräjän, jota hänen kätensä aukaisee, kesannoksi kääntäisin sen polun, jota hänen jalkansa astelee! Minäkö hänen kotitunteensa rikkoisin!
Yhtä erinomainen kuin sinun Eugenillasi", sanoi Lisbet leikillisesti, katsoen Doraan. "Mutta mitä hyödyttää hänen kaunis nenänsä, jos hän ei rakastakaan minua? Mitä luulet, Kaisa? Sano, Kaisa, luuletko, että hän rakastaa minua?" Ja hän hyökkäsi vanhan Kaisan kimppuun, joka tuli hakemaan vinnin avainta.
Minulle välistä tulee sellaisia kummallisia ajatuksia, että sinä et ehkä rakastakaan minua niinkuin kihlauksemme ensi aikoina. Olen välistä mustasukkainen koko maailmalle ja kuvittelen, ettei minusta kukaan välitä, et sinäkään. Sinä ehkä unohdat minut siellä maalla, jossa teitä on niin paljon nuoria.