United States or Sierra Leone ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Isä, isä!" huusi Roosa vanhuksen jalkoihin vaipuen. "Olethan isäni ja saatat kumminkin niin musertaa sydämmeni! Jumalan tähden, isä, älä sysää minua niin luotasi!
Niin onnekas oisin, Jos vainen voisin Sinut puoleeni kerran voittaa. Sua, armasta, muille en sois! Vain sulle salaa Mun lempeni palaa Ja viimein mä katoon sun luotasi pois.
Paras ilo ja murhe vuorottain. Ei kuolevainen ihminen ole luotu yksin onnehen. Kun ilo ja murhe vaihtuu, elonpäivämme turvassa haihtuu. »Siis kuule sa neuvoa ystävän: mitä rakastat kaikista enimmän, se kiireimmin heitä sa luotasi pois kuin jos henkesi uhristas riippuva ois. Ja jos muutu ei kohtalos siitä, ei vielä sun uhrisi riitä.»
»Vielä yksi sana olen suora, Ione. Miksi ajattelet niin ylevää tuosta synkästä egyptiläisestä? Hän ei tunnu minusta lainkaan kunnon mieheltä. Me kreikkalaiset opimme lapsesta asti tuntemaan ihmisiä; me olemme aina yhtä tarkkanäköisiä, vaikkei meillä aina olekaan vakavanylhäistä ilmettä, meidän suumme hymyilee, mutta silmämme ovat terävät ne tarkkaavat ne arvostelevat ne tutkivat. Arbakeen sanoihin ei ole aina luottamista; onko hän ehkä sinulle puhunut pahaa minusta? Melkein niin luulen, sillä luotasi lähtiessäni hän jäi. Kai huomasit, kuinka vastenmielinen olin hänestä; siitä asti et ole minua puheillesi päästänyt.
"Minun pitää myöskin olla muassa," sanoi hän tyynesti. "Työnnä hän luotasi," huusi Lauri, "sillä minä huomaan että Aagot sinua tahtoo." "En, minä en suinkaan huoli Aamundista enkä Niilosta!" huudahti tyttö ja vetäysi oven nurkkaan. "Minä pidän toisesta niinkuin toisestakin. Olen vaan ajatellut että he ovat veljiäni... Jumala minua lohduttakoon, minulla ei ole isää eikä äitiä!"
»Luulen pikemmin, että saan ruveta suremaan oman itseni takia, Jakob!» lausui hän ajatuksiin vaipuneena. »Miten ovatkaan välimme käyneet tällaisiksi?... Aloitimmehan mekin kerran niinkuin nyt he; ei ollut meissä kummassakaan ajatusta, jota toinen ei tahtonut saattaa toisen tietoon... Siitä on kauan kauan. Onko syy minun? Vai sinäkö olet minut luotasi työntänyt?»
»Koetetaanpa sitte», sanoi luutnantti ääneensä, mutta kuiskasi Helylle: »Torju pois luotasi tuo poika, minä en kärsi hänen laulujaan.» »Mitä minä teen? Joka päivä hänelle sanon, etten hänestä huoli, mutta hän tekee kiusaa vain.» Tämän sanottuaan hän taas riensi leikkaamaan.
Kun isäsi tuonna iltana, kolme vuotta sitten, ajoi minut pois täältä sinun luotasi, läksin merille. Päätin ijäksi jättää isänmaani, vaan sittemmin, kun hirveä ikävä alkoi mieltäni kaivaa ja sinun kuvasi ei hetkeksikään mielestäni haihtunut, päätin ruveta kokoamaan rahaa, rahaa, jonka tiesin avaavan minulle tien sinun luoksesi. Mikä mielettömyys!
Kas niin, oletko nyt tyydytetty? SIIRI. Siiri tahtoo lukea sen. TUURE. Sitä sinä et saa. SIIRI. Enkö saa? Sinulla on siis salaisuuksia? TUURE. No niin, kuten tahdot. Voihan olla mahdollista. SIIRI. Salaisuuksia, sinulla! Ja äsken tyrkkäsit sinä minut luotasi, ja sitten kaikki muu . Ei, se ei voi olla mahdollista. TUURE. Kas niin, Siiri.
Niin, mitä minun pitikään sanoa, sen pampun suhteen saatatte olla ihan oikeassa, eihän ole hyvä lyödä ihmisiä. Juu, juu, yksin minä olen jäänyt. Hääiltana hän tuli minun luokseni, ihan luo, ja sanoi: pappa, pappa, annathan minulle anteeksi, että lähden sinun luotasi!