United States or Eritrea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja muutaman päivän perästä olen minä oleva innokkaista innokkain, jotta pääsisin kaikkien heidän salaisuuksiensa perille ja saisin tietää, missä neito piilee. Ehkä kristillisyyteni näihin aikoihin kannattaakin paremmin kuin filosofiani.
Hän ajatteli: »Voi jospa kerran pääsisin sinne, noille Hämeen korkeille kunnaille! Siellä laulaisin, jotta laaksot kajahtelisivat!» Näin ajatteli Niini ja oli onnellinen ajatuksissansa. Hän istahti vuoteellensa, ja mustat silmänsä kiilsivät kuun valossa. Mutta mikä loiste näkyi tuolta mökin akkunasta? Niini sen jo arvasi. Se tuli ravustajien pärevalkeista.
Jos pääsisin liikkeelle, niin lähtisin sinne kerallasi, ja kahden kesken me kyllä löytäisimme oikean. Mutta minä olen puhunut asiasta meidän Yrjölle, kyllä hän sinun kanssasi lähtee, kun häntä pyydät. Katsasta nyt sinne sanomaan hänelle". "Jos saan ajatukseni sanoa", vastasi poika, "niin, jos tästä kerran lähtö tulee, kyllä mielelläni menisin taaskin yksinäni. Semmoinen minä olen.
Heittäydyin tuolille ja painoin käsilläni polttavia silmiäni, jotta pääsisin näkemästä ympäristöäni ja tuntemasta sen synnyttämää kamalaa yksinäisyyden tunnetta. Mieleni vallannut sekasorto oli niin suuri, että se synnytti ruumiillistakin kivun tunnetta.
VOITTO. Mitä tahdot, astu esiin vaan, puhele ja ilmoita rakkautesi. KUSTAA. Peijakas! Enhän minä häntä rakastakaan. VOITTO. Se on se sama, sinun täytyy nyt olla kuitenkin rakastavinasi. KUSTAA. Niinkö? Taivas ja maa, vaan miten pääsisin sen alkuun? VOITTO. Sehän on helppo. Ensin sanot: Hyvää päivää serkkuseni! mitä kuuluu, mitä teette, miten voitte? Taikka muuta sievää ja sukkelaa.
Tästä jos pääsisin vain ja jos työhön ryhtyä voisin, helpompi olla mun ois, sekä tuskakin tuo perin outo hälvenis mielestäin. Mitä huokailen ja mit' itken? Vaan jos ma hetkenkin totisempia seikkoja mietin, liikaa onko se, niinkuin mull' ei miettimist' oisi?
Hän leipoo myydäkseen ja sanoi, että minä, jos tahtoisin, pääsisin hänen kanssansa yhteen puulaakiin. Mutta kyllä minä sentään, nyt ensin ainakin, menen palvelukseen.» »On tuo vain hullua. Kun ei se meidän pappakaan ole kotona, että hänkin sinua kieltäisi.» »Suotta se kieltäminen olisi, kyllä minä kuitenkin lähden, ei se enää auta.» »Aina sinä olet oman pääsi pitänyt.
Oli vaan entistä lihmakampi ja puheli miten hän tänä päivänä kirjotti eräälle vanhalle apulaiselleen ja pyysi tulemaan tänne jo ensi viikolla, että päästään kahdella joukolla tekemään työtä. "Minä opetan", sanoi hän Tapanille, "kunnes harjaannutte, niin että minä tässä heinäaikana pääsisin joksikin viikoksi kotiin."
Pian palasi hän takaisin, seisahti meidän eteemme ja, kuinka lienee niin sattunutkaan, katsoa muljautti hän minua silmiin. "Hywä Jumala, kun minä pääsisin kotiin!" sanoi hän taasenkin, mutta samassa kääntyi hän selin meihin; olipa niinkuin ei hän olisi meitä nähnytkään. "Mihin päin te matkustaisitte?" kysyin häneltä. Hän säikähti ja nyt wasta näytti hänen huomionsa heränneen.
Siitä vanha Väinämöinen, kun oli sanoja kuullut, saanut kylliksi sanoja, luonut lempiluottehia, rupeavi lähtemähän suusta Antero Vipusen, vatsasta varaväkevän, mahtipontisen povesta. Sanoi vanha Väinämöinen: "Oi sie Antero Vipunen! Ava suusi suuremmaksi, leukapielesi levitä, pääsisin mahasta maalle, kotihini kulkemahan!"