United States or Ukraine ? Vote for the TOP Country of the Week !


Oli kerran miestä kolme, jotka sattuivat Savosta kulkemahan kuuluisahan, haluisahan Helsinkihin. Tuunan salmehen tulivat, joss' on saari salmen suussa; yli salmen saatettihin sille puolen Punkaharjun.

Tää oli paikka, johon meidät jätti Geryon; Runoniekka kulkemahan vasenta puolta läks, ma jäljessänsä. Näin oikealla uutta surkeutta ja uudet vaivat, uudet kiusanhenget, joit' oli ensi kuilu tulvillansa.

Hyvin pappi liekin liehtoi, kulon kulkemahan laski, pauloihinsa parhaat kiehtoi, kaatui tuosta kaunis kaski; liehtoi myöskin Hurtta julma, sekä kansan sorto, hätä; näinpä kohta kulon huima kulki pitkin pitäjätä.

Kelpasin minäi kesällä, Päin päiväpaistehella; Tuli talvi, ei tahottu, Syänkuill' ei syötettynä; Jouvuin kurja kulkemahan, Nälän kanssa nääntymähän, Pakkasessa parkumahan, Vilussa värisemähän. Annapas kesä tulevi, Lähenevi lämmin aika, Taas minua tarvitahan Rukihin rutistuessa, Kesäheinän heiluessa, Kaurojen karistuessa. Ei vaivaista häihin.

Kyllä Kyllikki valitti, Saaren kukka kuikutteli: "Päästä jo minua poies, laske lasta vallallensa, kotihinsa kulkemahan luoksi itkevän emonsa! "Jos et laskea luvanne kotihini kulkemahan, viel' on viisi veljeäni, seitsemän setäni lasta jänön jälen polkijaksi, neien pään perilliseksi." Kun ei pääsnyt kuitenkana, itse itkulle hyräytyi.

"Lähes nyt, kulta, kulkemahan, armas, maata astumahan, mustasukka, muikumahan, verkahousu, vieremähän, käymähän tiaisen teitä, varpusen vaeltamia alle viien viilohirren, alle kuuen kurkiaisen! "Varo'otte, vaimo raukat, ettei karja kammastuisi, pieni vilja pillastuisi, vikoisi emännän vilja tullessa otson tuville, karvaturvan tunkeitessa!

Kuunteli ja mietti itseksensä: ihmeellinen eikö elon juoksu, joka kaiken syntynehen määrää kuolon kovan tietä kulkemahan! Eipä tiedä, koska lähtö tulee, tänäänkö vai ehkä huomenessa. Eipä tule pasuunalla soittain, tulee niinkuin kelmi varas yöllä. Löytää kuolo rauhan töissä miehen, saati sotilaan, joll' ammattina onkin surman kanssa seurustella.

Valmistit vaeltamahan, Läksit kahden kulkemahan. Joutuupi Jumalan äiti Bethlehemin pellon luoksi, Kulki kohta kaupunkihin, Vaan ei tuttane tuvissa, Kammioihin käskettäne, Ei jouda siaa salissa, Itse ukselta isäntä, Alta harjan halliparta, Katsoi pitkin peukalonsa, Kohden korsua kokotti, Tallin usta tarkoitteli: "Siellä saanette sianne, Majan köyhät matkamiehet, Isot istuvat tuvissa, Pöyhkeämmät pöydän päissä, Korsuhun kovalykkyiset, Pihattohon pienemmäiset."

Tää oli paikka, johon meidät jätti Geryon; Runoniekka kulkemahan vasenta puolta läks, ma jäljessänsä. Näin oikealla uutta surkeutta ja uudet vaivat, uudet kiusanhenget, joit' oli ensi kuilu tulvillansa.

Kun nyt lähet kulkemahan, saat tästä ajelemahan kera nuoren neitosesi, kanssa kaunihin kanasi, ellös vainen varpuistasi, tätä liinalinnuistasi, ellös vieruhun ve'elkö, aian kolkkihin ajelko, kaa'atelko kannon päähän, kivilöihin kiskotelko! Ei ennen ison ko'issa, emon kaunon kartanoilla neittä vieruihin ve'elty, aian kolkkihin ajeltu, kaa'ateltu kannon päähän, kivilöihin kiskoteltu.