United States or Equatorial Guinea ? Vote for the TOP Country of the Week !


Suuri kivi tuli eteemme, ja me kaaduimme nurin toistemme päälle.

Mashkevitsh oli katsonut häneen moniaan hetken vihaisesti ja tiuskaissut: huomenna! Niin, unet! Kaikki me olemme Shpalernajassa pitäneet tarkkaa kirjaa unistamme ja kieltämättä onkin unikakkinen maalannut eteemme monta merkillistä kuvaa niistähän olen jo aiemminkin yhden ja toisen esimerkin kertonut.

"Ei hänelle ole mieleen, kun häntä sinuttelee, ja jos krouvariksi karahteeraa, niin hän silmittömäksi suuttuu". Ei meidän ollutkaan tarvis kolkuttaa. Hevoskopinan kuuluessa avautui krouvin ovi ja itse krouvari astui ulos eteemme, päästä jalkoihin valkeassa asussa, nimittäin paidassa ja pöksyissä.

Silloin yht'äkkiä aterioidessamme kuulimme rattaiden ratinaa, ja heti sen jälkeen ilmaantui eteemme tuttavamme merimiesmajan isäntä ja tilanomistaja Brand poliisimiehen ja suuren verikoiran seuraamana. Kullakin heistä oli vielä miekka vyöllä ja kädessä revolverit, joitten välähtelevät piiput kaikessa ystävyydessä olivat meihin päin käännettyinä sen varaksi, että haluaisimme vastarintaa tehdä.

Kun hän tuli eteemme, kumarsi hän ensin ja kävi sitte kolme kertaa oikealta vasemmalle meidän ympäritse, tehden joka kerralla meille syvän kumarruksen. Kolmannella kerralla ampui hän kolmesti kiväärillään ja sitte hyppeli edessämme vähän aikaa.

Se on nykyinen vallan edessämme, emmekä kuitenkaan sitä näe; joku huutaa korvaamme sen nimen: 'Velvollisuus, ja se kohoaa eteemme hirmuisena jättiläisenä. Suokaa anteeksi että jätän teidät minä en voi päivälliselle jäädä: Velvollisuus kutsuu minua johonkin. Pyytäkää minun puolestani Mrs Braefield'ilta anteeksi."

Ei ollut siinä nähtävänä veitsiä, kahvelia eikä lusikoita, eipä vielä leipääkään, sillä kunnon kirgiisit eivät sitä käytä. Liha, mikä eteemme asetettiin, oli harvinaisen maukasta. Kirgiisit ovat hyvin taitavia laittamaan ruokaa lammaslihasta, taitavampia kuin yksikään sivistynyt kansa.

Kun ovi kerran oli auennut, astuimme me sitten Ibsenin draamallisten henkilöiden pylvästöön, tutustuen ensiksi niihin taideteoksiin, jotka hän aikaisemmin oli luonut, ja sitten niihin uudempiin, joita hän aina säännöllisten väliaikain kuluttua pystytti eteemme.

Minä en tiedä, mihin minä perustaisin semmoisen uskon, että kuoltuamme kuten sinä kirjoitat meidän eteemme ilmaantuu kuningas; joka kutsuu meitä taivaalliseen iloon, sanoen: mitä olette tehneet yhdelle näistä pienimmistä, sen olette tehneet minulle. Sitävastoin ymmärrän järkähtämättömäksi luonnonlaiksi, että minun onneni ja sen kansan menestys, jota minä palvelen, ovat ehdottomassa yhteydessä.

Tämmöisenä suloisena ja ylentävänä ilmauksena astuu eteemme Mikaeli Ruyther, joka syntyi vuonna 1607 Maaliskuun 27 päivänä Bliessingen kaupungissa, ja jonka miehen kunniaksi Die neue Kirche'ssä Amsterdamissa on nostettu marmorinen muistopatsas. Ruyther oli merkillinen yhtä paljon suopeutensa kuin luonnonomaisen lujuutensakin tähden.