United States or Netherlands ? Vote for the TOP Country of the Week !


Hetkisen kuluttua palasivat he sieltä pelastusyhtiön asiamiehen kanssa. Hän oli pieni, laiha, äänetön, kylmäkasvoinen herra, suu ohut, huulet yhteenpuserretut, leuka parraton, yllä musta nuttu hyvästi kiinni, päässä musta hattu ja hansikas vasemmassa kädessä, jossa hän piti hattua. Perimies otti heidät taaskin vastaan ja vei alas kajuuttaan.

Hän oli ruvennut puusepän ja maalarin ammattia taaskin harjoittelemaan pienessä pirttikopissansa, jonka Jutilan isäntä oli hänen asuaksensa antanut. Ja nyt joulun viimespyhänä tuotiin hänelle uuden pirtin hirsiä. Himmeliini, näet sen, piti talkoota. Mutta kuinka oli hän siihen mittaan vaurastunut?

Niillä varustettuna läksin taas Jyväskylään. Tavallisen hyvin onnistui edistykseni kevätlukukaudenkin ajalla. Tosin kevätpuoleen kohtasi useasti kova puute, kun pienet rahavarani loppuivat ja minun taaskin täytyi turvautua kirjansitomistoimeeni lukemisen ohessa, vaan kärsivällisyydellä pääsin nekin hankaluudet läpi. Lukuvuoden loputtua sain siirtyä muiden muassa kolmannen luokan oppilaaksi.

Salaisen valiokunnan päätös oli vielä valtakunnan säätyjen täysistunnossa hyväksytävä. Ja nyt alkoi sama jupakka uudelleen. Säätyjen keskustelut kävivät yhä rajummiksi. Ei paljon puuttunut, ettei syntynyt verilöylyä ritarihuoneessa. Syynä tähän oli taaskin porvarissäädyn vastustus.

Viimein kohotti hän taaskin itsensä ja sanoi: "Kati, käske Kammosen Anni tänne; hän jääköön minun luokseni; minä en vielä tänä päivänä kuole. Tänään et saa enää koko päivässä tulla minun luo, vaan teidän pitää olla yhdessä ja oikein iloiset, luvatkaa se, että olette oikein iloiset." Opettaja jätti Katin sinne ja nouti Kammosen Annin.

"Heleijaa! näin sitä mennään", kuului taaskin ja niin sitä mentiin neljästi ympäri, kolmen kerran asemasta; mentiin viimeisellä virstalla kymmenkunta askelta neliäkin, mutta ei kuitenkaan kaikkiansakaan viivytty paljo päälle 8 minuutin. "Enpä perhanaksi pane toista kertaa orittani siihen rääkkiin", tuumaili Matti. "Oli itseltänikin jäädä nokka taipaleelle, kun se niin vimmaantui menemään."

Samoin olemme surulliset, kun ruumis on pahoinvoipa, vaikka emme vielä huomaa, että niin on laita. Aistimien kiihotusta seuraa niin välittömästi ilo ja kipua taaskin suru sentähden, ett'eivät useimmat ihmiset niitä erota. Kuitenkin on niiden ero niin suuri, että usein saatamme kokea iloa tuntiessamme kipua ja tuntea sellaista aistimien kutkutusta, joka on vastenmielistä.

*Matti*. Ai ai, minä jo tunnen nuoran kaulassani. *Kuningas*. Nyt sinä petyit taaskin, Matti, sillä minä armahdan sinua, armahdan teitä molempia. Te olette kasvattaneet minun lastani. Toivoakseni hänestä on tullut, kelpo poika. *Matti*. Niin, kyllä se on totta, uskokaa minun sanani, herra kuningas. Tuossa hän on. Mutta kuulkaas, pojat, kumpiko se teistä olikaan prinssi? *Molemmat pojat*. Minä.

"Niin", sanoi hän taaskin iloisemmasti. "Nyt huomaan itsekin, että hän vasta huomenna tulee. Siis, näkemään asti! Huomiseen! Jos sataa, niin en tule ehkä tulemaan. Mutta ylihuomenna tulen joka tapauksessa, tulkoon sitten mitä tahansa. Tulkaa joka tapauksessa tänne, minä tahdon nähdä teidät."

Vähemmässä kuin yhden tunnin ajassa olivat uhkarohkeat Cortezin miehet päässeet paikan herroiksi, ja Cortez oli taaskin tehnyt urostyön, joka lisäsi rohkeiden seikkailijain luottamusta hänehen. Viisaalla menetyksellään sai hän sitä paitse puolelleen myöskin kaikki voitetut, niin että hänen pieneen joukkoonsa nyt yhtyi lähes 1000 miestä, jotka olivat hyvillä aseilla varustetut.