Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
Kovin hauskaa se olisi, jos pääsisin taas omaisteni luo, vaikka meri-elämä onkin minun oikea alani, kyllä siellä on raitista ja reipasta oloa! Kuinka isä ja äiti siellä kotona voivat? Onko isä vielä jaksanut käydä muuraustyössä? Miten itse olette voineet, setä ja Eriika täti? Kirjoittakaa pian tänne, en ole pitkään aikaan saanut kirjettä, varmaan ovat tiellä joutuneet hukkaan.
Katselin, kuinka hän istui varmana ja ikäänkuin anteeksi antavin ja armollisen suvaitsevaisuuden katsein seurasi näyttämöllä tapahtuvia, hänelle kovin vähäpätöisiä seikkoja. Koskahan minä pääsisin tuolle kannalle? Varmaankaan en koskaan. Ihan leppyneinä ystävinä me lähdimme pois, mutta minun oli mieli haikeana. Ja silloin kirjoitin tämän.
Hevonen kulki hitaasti pitkää vastamäkeä. Uutela tunsi kuumeen karmivan jokaista jäsentään, pingottavan, kylmäävän ja jäykistävän. Hän yskähti. Siellä rinnassa se vasta työtään teki, takoi ja liehtoi palkeitaan kuin suitsuavassa pajassa. »Kunhan nyt vain pääsisin kotiin», ajatteli hän. »Sitten on kaikki valmista.» Uutela oli maannut jo neljä päivää tämä oli viides.
Ja sanoin, että tämä pelko äärimmäisesti johtui vaatimuksesta, että muiden täytyi rakastaa minua. Sanoin, että tämmöisen rakkauden tarve, kaipaus, tavoitteleminen on ollut minun elämäni punainen lanka. Kun nyt tulin uuteen ympäristöön, vaati minulta ihan ensimmäiseksi ratkaisua juuri se kysymys, miten pääsisin tästä ujoudestani.
Mutta Liisa, joka hurskaasti ja järkähtämätönnä uskoi Jumalan sanaa ja jonka puhdas omatunto ei mitään pelännyt, vastasi tähän paheksien: "Synti on sellaista puhua, eikä onneksi ole kuunnella kansan mielettömiä loruja mokomista asioista." Nämät sanat vähän hämmensivät Laurin ajatuksia. Hetken kuluttua sanoi hän: "Kenties se kuitenkin voisi neuvoa minua, kuinka autuaaksi pääsisin."
»Entäpä tätä sitte Mitä minun väliä on olenhan huutotyttö vain», sanoi Hely katkerasti. »Mihin sinä siellä sitte menet?» »Kyllä minulla paikka on. Kartanon Loviisa, joka muutama vuosi takaperin muutti Helsinkiin ja joutui siellä naimisiin työmies Niemelle, on minulle paikan hankkinut. Puoleksi vuotta vain olen sitoutunut, jotta sitte olen vapaa menemään muualle. Loviisan luo myöskin pääsisin.
Minkä tähden minä olen tämmöinen?... Että sittenkin lähdin, etten kuitenkin jäänyt odottamaan Shemeikan tuloa... Jos jollakin tavalla pääsisin tämän elämän alkuun, ainakin siksi aikaa kun tulevat lapsen kanssa tai kun saatan ruveta heitä edes odottamaan. Eivät ne sieltä ainakaan muutamiin viikkoihin vielä tule, jos tulevat milloinkaan.
Ja hän alkoi äänellä iloisella kuin pääskysen, laulaa heduiinitytön laulua: Tuniikkasi jällehen annan, Vyön helmisen vyöltäni luon; Ennemmin muille ne suon, Ja karkean kaapuni kannan. Kyll' haaremi oivalta hohtaa. Vaan mulle se tuo tukalaa; En huokua voi, jos en saa Erämaihini matkata kohta. Siell' kaivoilla tyttöset kirkuu. Karjat juotettuna virkuu. Oi, jospa jo pääsisin pois!
Hän neuvoi minua menemään rautateitse, niin pääsisin muutamassa tunnissa perille; mutta siihen minulla taas ei ollut halua jo ennen mainituista syistä. Sillä minä tiesin hyvin senkin, että entinen holhoojani, merimiesmajan isäntä, usein matkusteli rautateitse Brunswickissa, ja olisipa hän hyvin saattanut olla juuri nytkin tällä matkalla minua tapaamassa.
Joskus muodostetaan tämä esteleminen myöskin täänlaiseksi: "Minä raukka olen vielä niin takapajulla pyhityksen suhteen; minä olisin iloissani, kunhan itsekin onnellisesti pääsisin taivaasen. Minä en voi ajatellakaan toisten voittamista."
Päivän Sana
Muut Etsivät