United States or Spain ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja kotihini, ah, kun ma naikon vein, Satehessa ja tuulessa, hei, Niin silloinpa viinasta takaperot tein, Sillä sadetta sit' ompi joka päivä. Ja kun unen helmahan vaivuin näin, Satehessa ja tuulessa, hei, Niin siihen sikopäissäni nukkumahan jäin, Sillä sadetta sit' ompi joka päivä.
Muut ne ei minua tunne Kotihini tultuani, Vaikk' on vanhat valkameni, Entiset elosiani. Muuttunut koti. Sitte tuonne tullessani Ison entisen pihoille, Noin ne vaakkuvat varikset, Harakat hakahtelevi, Ison pitkillä pihoilla, Tasaisilla tanterilla: "Mitä sie tulit kotihin Kuta kurja kuulemahan? Jo on kuollunna isosi, Kaonnunna kantajasi; Veikko istuu ison siassa, Veljen vaimo emon tilalla."
"Sitte toiste tultuani, kotihini käytyäni eipä äiti ääntä kuulle, iso ei itkua tajunne, jos ma kulmilla kujerran, päälaella laulattelen: jo on nousnut nuori nurmi, kasvanut katajapehko iholle imettäjäni, kasvopäille kantajani.
Jo tulenki, jo tulenki, Jo tulenki kotihini; Joko on kylpy joutununna, Joko saatu saunavettä, Sekä vastat valmihina? Onko huttu keitettynä, Puohtimella peitettynä, Voita päälle heitettynä; Onko lusikat ääressä, Maitokupit vieressä? Ptru Kirjo, ptru Karjo, Ptruko haikia Haluna!
Siitä vanha Väinämöinen, kun oli sanoja kuullut, saanut kylliksi sanoja, luonut lempiluottehia, rupeavi lähtemähän suusta Antero Vipusen, vatsasta varaväkevän, mahtipontisen povesta. Sanoi vanha Väinämöinen: "Oi sie Antero Vipunen! Ava suusi suuremmaksi, leukapielesi levitä, pääsisin mahasta maalle, kotihini kulkemahan!"
Ne kutsuneet on taisteluun ja työhön, ne kutsuneet on kuolemaan ja yöhön ja aikain luomisehen miehet mukaan. He aattehelle aukaisseet on teitä. Mut kansan sadatukset seuraa heitä, ja kun he kuolevat, ei itke kukaan. Ma aina muistan, kuinka väsyneenä suurkaupungin ma humuhun ja huoleen, miss' soipi elo myrskyn säveleenä, taas käännyin kotihini, Pohjan puoleen.
Kyllä Kyllikki valitti, Saaren kukka kuikutteli: "Päästä jo minua poies, laske lasta vallallensa, kotihinsa kulkemahan luoksi itkevän emonsa! "Jos et laskea luvanne kotihini kulkemahan, viel' on viisi veljeäni, seitsemän setäni lasta jänön jälen polkijaksi, neien pään perilliseksi." Kun ei pääsnyt kuitenkana, itse itkulle hyräytyi.
Ystävien piiri pienentyy kenen syy, kenen syy? Kaikki tylyt sanat haavoittaa, kaikki hyvät suruiseksi saa. Kukkii onni unelmissa vain. Kiitos kaikesta, min sain. Niinkuin kotihini kulkisin loittonen ma tyynin askelin, yksinäiseen majaan matkaten. Ihminen, ihminen! Sa mykkä matkalainen maan, sua tunnettu ei milloinkaan. Kuin varjo kesken varjojen pois liu'ut yöhön, unehen.
"Muut ne ei minua tunne kotihini tultuani, vaikk' on vanhat valkamani, entiset elosijani, sijoillansa siikasalmet, asemillansa apajat... "Jää nyt, pirtti, terveheksi, pirtti lautakattoinesi! Hyvä on toiste tullakseni, kaunis kaaputellakseni. "Jää nyt, sintsi, terveheksi, sintsi lautasiltoinesi! Hyvä on toiste tullakseni, kaunis kaaputellakseni. "Jääpä, piha, terveheksi, piha pihlajaisinesi!
Koska hän näet, Sammon valmistettuaan, kuitenkin saa Pohjolan neidolta sen epätietoisen vastauksen, että tämä muka vielä miehelään ei jouda tulla, vaipuu seppä parka Werther'in-kaltaiseen epätoivoon ja huudahtaa: »Sinne mieleni tekisi: Kotihini kuolemahan, Maalleni masenemahan!»