United States or Gabon ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Minäkin otin kiviä pussistani ja viskelin niillä apinoita, jotka vuorossaan pommittivat minua pähkinöillä. Keräsin niitä suuren joukon ja illalla palasimme takaisin kaupunkiin. Minä vein pähkinät hyväntekijälleni ja hän sanoi hyvillänsä: "'Mene joka päivä noiden miesten kanssa metsään, ehkä vähitellen saat niin paljon kokoon, että pääset kotiisi matkustamaan.
Onnellisesti saavuinkin kotiin omaisteni suureksi iloksi, sillä he olivat jo luulleet minun aikoja sitten heittäneen henkeni. "Ensi työkseni kotiin tuloni jälkeen menin kalifi Harun Arrashidin luo ja vein hänelle Serendybin kuninkaan lahjat ja terveiset. Hän ihastui suuresti ja pyysi minua kertomaan, mitenkä olin joutunut hänen valtakuntaansa.
KENTIN KREIVI. Mylord, kun kotiin heille Kirjeenne vein, ja ennen kuin viel' ehdin Sijalta nousta, johon nöyryydessä Ma polvistuin, tul' airut, puolin hengin, Hiestä höyryvänä, läähötellen Goneril-emännältään terveisiä, Ja lomaa suomatt' antoi kirjeen, joka Het' auaistiin.
Kyytipoika oli palannut ja riisui hevosta. Isä häneltä kyseli. Veitkö monta väliä? Kaksi minä häntä vein. Mitäs se tuumaili? Ei tuo niin mitään ... lauleli pitkin matkaa. Vai niin ... kävelikö törmissä? Milloin käveli, milloin retkotti selkä kenossa. Vai niin ... antoiko juomarahaa? Antoi markan.
Viheriään takkiin puettu mies tuli ulos huoneesta ja meni vaunujen luo. "Hyvää päivää!" sanoi hän kohteliaasti, "onko teillä mitään tullattavaa?" "On, herra Tulli", vastasi Swart, "242 naulaa. Saan nimittäin sanoa teille, että kun minä tässä äskeisin vein villoja juutalaiselle Josefylle Stawenhagenissa, tulin minä punnituksi samalla".
Viitasen isäntä pyysi hartaasti ja emäntäkin kiitteli sitten, kun vein, ettei isännän itsensä tarvinnut lähteä. Semmoinen vanha miehen kanttura kulkemaan semmoista matkaa... Häneltä olisi mennyt puoliyöhön! Mihin asti sinä veit? kysyi isä. Orihakaan, vastasi Liisa häpeillen sitäkin, että sinne asti. Tohditko sinä ajaa juosten? kysyi isä.
Maalle tultuani sidoin hevosen metsään ja lähdin jalan hiipien kylään nähdäkseni, oliko siellä vihollisia. Mutta kylä tuntui olevan aivan autio. Palasin silloin noutamaan hevostani, jonka vein muutaman talon tyhjään talliin ja koperoin parven nurkista heinänjätteitä sen eteen. Menin sen jälkeen tupaan, joka sekin oli asukkaista tyhjä, mutta jossa vielä tuntui hiukan lämmintä.
Pehrson vainajan äidin luona Hudiksvallissa persoonallisesti tiedustelemassa, oliko hän saanut ne rahat, jotka vainajan määräyksen mukaan hänelle New-Yorkista lähetin. Siellä tapasin vainajan vielä uskollisen ja surevan nuoruuden morsiamen, jolle vein hänen sulho-vainajansa viimeisen tervehdyksen.
Heti, kun hän oli päästänyt suustaan nämä sanat, viritin minä muskettini hanan ja karjaisin hänelle: »Paikalla polvillesi ja lue isämeitä, sillä sinä olet kuoleman oma!» Jollei hän vitkastelematta olisi tehnyt niinkuin käskin, olisin varmasti ampunut. Mutta nyt annoin minä sen sijaan hänelle musketin perällä muutamia iskuja. Sen jälkeen otin heidän rahansa ja vein ne takaisin kirkkoon.
Kyllä minä haen, kunhan tämän lopetan, vein tuonne aittapöksään kuivamasta ... perttanatako naula jupistelet ... osaatko reikääsi. Naularivi tuli täyteen ja sitten meni suutari kenkiä noutamaan. Sillä aikaa Pekka katsella ramasi suutarin työaseita. Siinä on kengät, jotka pitävät veden, sanoi suutari tultuaan. Eikä laukeile ompeleet, saat uskoa.