United States or Hong Kong ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Joutuin toveri!» kuiskasin vangille ja harppasin riihen nurkalle, josta sieppasin muskettini ja painuin sitten yhtä kyytiä metsään. Vanki juoksi ihan kantapäilläni. Nuotiolla nousi ankara meteli ja muutamia umpimähkään ammuttuja laukauksiakin kajahti. Mutta me riensimme eteenpäin minkä säkkipimeässä metsässä suinkin saatoimme ja olimme piankin rakuunoilta turvassa.
Sain tulen taulankappaleeseen, ja ruudin kähähdellessä syttyivät rutikuivat siltapuut vehmaasti palamaan. Olin polvillani tulta kiihoitellen, kun huomasin yhden venäläisen päässeen eheänä meikäläisten kuulasateen läpi ja juosseen aina sillan päähän saakka, josta hän ojensi pyssynsä minua kohti. Tempasin kiireesti oman muskettini ja ehtimättä juuri tähtäämään laukaisin sen häntä kohti.
Olimme noin kahdeksan sylen päässä rakuunoista, kun ojensin muskettini jälkimmäisenä ratsastavaa kohti. Juho seurasi esimerkkiäni ja peräkkäin pamahtivat laukauksemme. Molemmat jälinnä ratsastavat rakuunat kierähtivät maahan, ja toisten hevoset kavahtivat laukaukset kuullessaan kahdelle jalalle.
Muskettini ja miekkani piilotin myöskin tänne ja mukaani otin ainoastaan pistoolit, jotka säilytin sarkatakkini poveen. Lisäksi vielä ryhmysauva käteen ja vasen jalka hiukan ontuvaksi, ja niin olin valmis liikkumaan manterella vakoilijatoimissa.
Nyt tarrasi vierelleni asettunut vaari minua niskasta, koettaen pidellä minua kiinni. Mutta minä sieppasin penkiltä pöydän takaa muskettini, jonne sen syömään ryhtyessäni olin selästäni laskenut, ja tyrkkäsin sen perällä vaaria leuan alle, niin että hänen kätensä paikalla heltisivät. Samalla viritin musketinhanan ja ärjäsin isännälle: »Ulos, lurjus, taikka laukaisen paikalla!»
Mutta kun olimme juuri kiertäneet erään kallion, ilmestyi eteemme kuin maasta kohoten joukko vihollisen jalkamiehiä, jotka kulkivat sisäsaarelta rannalle päin. Pysähdyimme kuin salaman lyöminä. Minä toinnuin kuitenkin silmänräpäyksessä ja ojensin muskettini.
Kiukustuneena karkasin pystyyn ja laukaisin muskettini heitä kohti. Kuin paholaisen siivillä hävisivät he heti takaisin saarelle. Sielläkin oli siis vihollisia ja nämä olivat arvatenkin etuvartijoita. Suo siellä, vetelä täällä! Mutta täytyihän jonnekin yrittää. Juoksin siis syrjään kaartaen samalle saarelle, jonne kasakat olivat hävinneet.
Heti, kun hän oli päästänyt suustaan nämä sanat, viritin minä muskettini hanan ja karjaisin hänelle: »Paikalla polvillesi ja lue isämeitä, sillä sinä olet kuoleman oma!» Jollei hän vitkastelematta olisi tehnyt niinkuin käskin, olisin varmasti ampunut. Mutta nyt annoin minä sen sijaan hänelle musketin perällä muutamia iskuja. Sen jälkeen otin heidän rahansa ja vein ne takaisin kirkkoon.
Menin ensin erääsen loukkoon, jonka jää oli luonut vuoren alle, mutta mieleeni heti juolahti että, jos vihollinen tulisi loukon suulle, olisin minä helposti vangittu, eikä tämä ensinkään ollut aikomukseni. Astuin siis ulos jälleen ja laitoin muskettini sekä pistolit reilaan. Kävelin sitten edestakaisin vuoren alla, sillä vilu vaivasi minua suuresti.
Mutta ennenkuin ehdin sitä laukaista, oli etumainen venäläisistä hyökännyt muutaman askelen eteenpäin ja lävistänyt pistimellään Juhon, joka seisoi minusta muutaman askelen päässä vihollista lähempänä. Melkein samassa silmänräpäyksessä pamahti muskettini ja poikittain Juhon ruumiille kaatui hänen surmaajansakin.