United States or Azerbaijan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vaan minä en ole tyytyväinen mokomaan asian ratkaisuun, kiljui Steinberg. Tuo poikanulikka on loukannut minua henkeen ja vereen asti, ja toisen meistä täytyy jäädä paikalle. Jos välttämättömästi tahdotte tapella, vastasi Aadolf, niin tahdon ilmoittaa, etten nytkään aio osottaa teihin miekkani kärellä, vaan kahvalla.
Hän otti miekkani, minä nukuin, olin hänen armoillaan, hän olisi voinut iskeä. Miksi olisi hän siihen tarvinnut apua? Kenties saadakseen minut elävänä käsiinsä? Jos hän taas sitä olisi halunnut, miksi olisi hän jättänyt minulle oman miekkansa? Oi, nyt tunnen sinut jälleen, isä: et pelosta, vaan hellyydestä ja säälistä niin teit, tahdoit antaa meille anteeksi! Antaa anteeksi?
Mutta lopulta alkoi vastustajani askel askelelta peräytyä, heitti sitten yht'äkkiä miekkansa jalkoihini ja hoki takaperin hyppien: »Pardon, pardon!» samalla kun hän viskasi eteeni suuren ja täysinäisen rahakukkaron. Pistin miekkani tuppeen, menin hänen luokseen ja ravistaen rinnuksista tiukkasin, missä vangittu nainen ja toiset sotilaat olivat.
»Niin totta kuin olen kunniallinen aatelismies», virkkoi kapteeni Dalgetty, joka viimeinkin sai tilaisuuden pistää sanansa väliin, »minä olen ylpeä ja iloinen siitä, että saan kerran paljastaa miekkani teidän johtonne alaisena, jalo herra. Ja minä suljen sydämestäni kaiken vihan, ä'än ja nurjuuden herra Allan Mac Aulayta kohtaan siitä, että hän eilen sysäsi minut pöydän alimmaiseen päähän.
Ukkosen jyrinällä vastasimme hänelle: "eteenpäin!" ja juoksussa läksimme vihollista vastaan!... En tiedä kuinka kovasti juoksin ... kuinka kauas... Sotalippu oli vasemmassa kädessäni, miekkani oli oikeassa... Sen muistan että pian näin julmia viiksihuulinaamoja edessäni jo kiväreitä kiiltää kimalteli silmiini... Vihollinen antoi tulta... Minä tunsin kovan tuskan kädessäni ... päätäni pyörrytti ... ja minä kaaduin.
Käsilleni hyrski hänen hurmeensa, kun polvillani huusin hänen nimeänsä. Minusta tuntui kuin olisi miekkani omaan sydämeeni sattunut, ja koston enkelinä häilähti eteeni Tatjanan haamu. Luullen sitä aaveeksi, syöksin uudestaan alkaneesen tappelun tuoksinaan, ja kun seuraavana aamuna täyteen tuntooni taas tulin, niin tuo aave seisoi edessäni harmaat hapset levällään tuulen liehuteltavina.
Mutta siitä on ollut se hyvä, että hän on mustasukkaisen valppaasti vartioinut minua ja torjunut ankarasti toisten sotilasten lähentelyt. Ja muutenkin on hän minua kaikella tavoin koettanut suojata.» Tunsin kiitollisuuden sekaista myötätuntoa nuorta vihollisupseeria kohtaan, jolle minun miekkani oli hankkinut nimettömän haudan täällä vieraan maan salolla.
Minä, vastasi Aramis heleällä äänellänsä, olin päättänyt antaa hänelle kirjeen, jos hän olisi sitä vaatinut, mutta samalla kun minä toisella kädelläni olisin ojentanut hänelle kirjeen, olisin minä toisella syössyt miekkani hänen lävitsensä. Sitä minä odotinkin, sanoi Athos, ja sen vuoksi asetuin minä väliin.
"Ei vielä saa mun miekkani levähtää," Väristen vanhan kuuluvi ääni; "On työni kesken, mun vihamiehistäin Viel' elossa rohkeimman minä nään. En Permiläistä vihannut, rauhaani En siksi vaihtanut meren myrskyyn, Vaan käskyni ja valani pilkkaajaa Mä lähtenyt olen kukistamaan.
Kirottu ratsuni loikkasi syrjään, ja minä putosin maahan kuin säkki. Hyvästi nyt, Fredrika! Hyvästi nyt, sinä petollinen maailma! huokailin minä. Luulin näet olevani kuollut, ja samaa luulivat sotamiehetkin. He hyppäsivät naurusuin luokseni, ja siihen saapuivat äsköiset takaa-ajamanikin. Vavisten minä nousin ylös. He vaativat minulta miekkani ja saivat sen.