United States or Botswana ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nopeasti valkeneva päivä salli mun nyt nähdä, että olimme keskellä hajalleen viskatuita kallionlohkareita, jotka vuoren juurta reunustivat.
Jumalanpalveluspaikakseen päättivät he Garizim'in vuoren, kuten selvästi huomaa vaimon puheesta Vapahtajalle.
Olisi hauska vähän aikaa erossa olla ja yhtyä taas toisessa päässä vuoren. Mutta minä arvelen, että salo veti sinua puoleensa, niinkuin se usein vetää vastustamattomasti. Jos eksyt? Minä huhuan mennessäni sinulle sieltä ja sinä minulle täältä, ja jos emme kuule, riennämme kilvan onnen majalle ja siellä toisemme tavoitamme.
Hän oli luonnollisesti vakooja, jonka pyssyn laukaus nähtävästi oli saanut liikkeelle. Intialainen, huomattuaan hänen, antoi kuulua kiihkeän huudon, johon ainakin tusina villejä eri paikoilta vuoren harjannetta vastasi. Haukansilmä, tämän uhkaavan vaaran huomatessaan, juoksi muutamalla hyppäyksellä venheesensä, jonka muutamalla voimakkaalla aironvedolla sai ulommalle rannasta.
Tosin huutaisit ilolla: Hypätkäätte ja riemutkaatte! Nyt on mittumaari-aatto-ehtoo! Vaan nyt ei ole enään ehtoo! Aurinko nostaa jo säkenöitsevää syrjäänsä vuoren ylitse, linnut täyttävät ilman suloisilla viserryksillään, niinipuu varistaa hopea-sadettansa ruusuin ylitse. Mettiäiset ja perhoset lentävät kukalta kukalle, joki juoksee riemuiten pitkin vuorta alas. O, tämä on intoista katsella!
Kun olimme saapuneet vuoren huipulle ja tuon kovan onnen rotkon partaalle, oli ensimmäisenä työnämme syödä suurusta, väsyneinä kuin olimmekin tuosta vaivalloisesta kävelystä. Vasta nyt, ikäänkuin aavistaen tulevata onnettomuutta, rupesi sydämeni vapisemaan. Minä kysyin sentähden miehiltäni oliko kenelläkään heistä halua ensin koettaa onneansa.
Kuin hän mua päin, päin häntä kuljin minä: »Ylevä tuomari, oi Nino, kuinka iloitsen, ettet kadotettu ole!» Vaihdoimme tervehdykset kohteliaat, Hän sitten kysyi: »Milloin vuoren juureen vesiltä saavuit etäisiltä sinä?» »Oi», vastasin, »kautt' tuskan paikkain tulin tän' aamuna ja eloon ensimmäiseen ma kuulun, vaikka toista käyden tutkin.»
Hänen jälessään riensin, matelin vuoren viimeiselle äärelle ja, syleillen erään myrtin rankaa, katsahtelin viimavaan syvyyteen. Siellä näin nyt harmaitten kivien seassa erään kaavattoman olennon, näin veristä vaatetta ja runnottua ihmisenjäsentä. Tämä oli jäännös tästä naisesta. PISANO. Tahdonpa koettaa, ettäs pääset kilakasta pienellä sakolla. Kuinka on tytön laita?
Ei käy hän kera muiden ryövärien, kun viekkahasti karjan Herkuleelta varasti kerran saman vuoren luona. Mut siksi päättyivätkin konnantyönsä sadasta iskusta tuon urhon nuijan, jost' tuskin kymmentä hän tunsi enää.» Hävisi hänkin haastaessa Oppaan. Nyt kolme henkeä päin meitä tuli mun ynnä Mestarini huomaamatta,
Hän taputteli jäisiä käsiänsä, jotta kaiku kuului kuin ukkosen jyrinä vuoren rotkoista, ja haltiat ulvoivat ilosta, ja eläimet ylt'ympäri huusivat pelosta. Mutta silloinpa vuoren haltia vasta oli mielissään, niin että hän huusi yli kaiken erämaan: "Näin pitäisi aina oleman! Ikuinen talvi ja ikuinen yö! Niitä minä rakastan."