United States or Fiji ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kaikki karja laitumella Iloitsevi itseksensä, Että hyvä Herra auttoi, Heitä vankia vapahti Elämälle entiselle, Ihanalle, iloiselle. Kaikki karjakin ve'estä, Kalat nousi katsomahan Kesän kaunista tuloa. Tetret kuusissa kukersi, Kotkat katsoi kalliolta; Pienet linnut pensahilla Kaikki istuvat ilossa, Visertävät virsiänsä Luojallensa kunniaksi.
Minä olin Kentissä huomannut, että kaikki nämät linnut lentävät maalle päin myrskyn tullessa, ja sen vuoksi olin varma, että minun oli mentävä siihen suuntaan päästäkseni idemmäksi merestä.
Kun oisin paimenna paloinen, Eli paimenen tytärnä, Niin toisin huhuelisin, Sekä toisin leilottaisin; Kuuluisi kulosta ääni, Heläjäntä heinikosta; Kukkuisi käetki puissa, Pienet linnut laulelisi. Viikon vuottelin käkeä, Kauan katsoin kaunoistani: Kuulisin käen kukunnan, Ehkä syämeni sulaisi.
Kun kevät tuli ja lumi suli, ja kun se juoksi vetenä puroihin ja virtoihin, oli Jaakon pikku tupa jo harjapäällä ja vesikatossa. Silloin oli vielä maa kolkkona, talven tappamana, mustana kulona, eikä mitään elon merkkiä vielä näkynyt, ainoastaan linnut visertelivät iloisesti puissa. "Niin, niin!
Kuin linnut, Niilin virran talvivieraat, keräytyy parviin joskus taivahalle ja rivitysten nopeammin lentää, niin koko joukko varjo-vainajien pois kääntyi, kiirehtäen askeleitaan, keveinä tahdon vuoks ja laihuutensa. Ja niinkuin mies, mi juoksemaan jo väsyi, jää jälkeen seurastaan ja harvaan astuu, siks kunnes rauhoittuvat rinnan palkeet,
Ja tämä ajatus juuri piti voimassa hänen useasti horjuvaa rohkeuttansa ja sai hänen unhottamaan kovan tuskan, jota hän kärsi, kun oksat, kivet ja okaat repivät ja haavoittivat hänen kasvojansa, käsiänsä, käsivarsiansa ja jalkojansa. Vihdoin rupesi jo päivä voittamaan yön. Metsä rupesi yhä valkenemaan ja linnut alkoivat laulaa aamuvirsiänsä.
Kun taas myrsky oli laantumassa ja kuusessa alkoi kuulua lauhkeampaa, vaikka voimakastakin tohinaa, lähti Mikko heittämään verkkojaan järveen tai metsästämään ja silloin hän huomasi, että kalat olivat jo olleet liikkeellä ja metsässä linnut kesyjä, juuri kuin edellisen myrskyn väsyttäminä. Mikko ymmärsi nyt täydelleen kuusen kielen.
Kirkas päivä loistaa akkunasta, Tämän luona linnut laulavat, On kun soitto kuuluis taivahasta, Enkelit mun luonain oisivat. Luojain! mulle tarjoot lohdutusta, Sua kiitän, käyden polvillein; Voi! voi taivaallista ihastusta, Jonka saanut ompi sydämein! Kallis ruusu. Neito! Sull' on ruusu kallis, Se on taivaas kauniste; Ethän sä sen kuolla sallis, Sitä hoida, suojele!
"Lusikat piä lu'ussa, astiasi arvelussa, ettei koirat kollottele, kasit noita kannattele, linnut liioin liikuttele, lapset laittele levälle! Kyll' on lapsia kylässä, paljo päitä pienoisia, jotka kannut kanteleisi, lusikat levitteleisi.
Indiassa on tapana sanoa: kun pyhä joogi istuu mietiskelyssään, ei yksikään eläin häntä pelkää; vapaasti taivaan linnut häntä lähentelevät; metsän pedotkin tuntevat vetäymystä hänen läheisyyteensä; tiikerit ja käärmeet ryömivät hänen jalkainsa juureen ja kylpevät siinä rakkauden paisteessa, joka säteilee hänen olemuksestaan.