Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. marraskuuta 2025
Mut hauskaa toki Ol' orjan pettää hirmuvaltiastaan Ja tehdä tyhjiksi sen korskan oikut. EDGAR. Kätenne! Nouskaa! Noin! Kuink' on nyt teidän? Jaloissa tunnett' onko? Seisottenhan! GLOSTER. Kyll', liiaksikin hyvin. EDGAR. Kumman kummaa Mik' olento se tuolla vuoren huipull' Erosi teistä? GLOSTER. Köyhä kerjäläinen.
Kyyhky lennähti korkealle ilmaan, suuntasi kulkunsa, lensi yhtä suoraan ja katosi kaukaisuuteen. Prinssi seurasi häntä silmillään, kunnes se näytti vaan pieneltä pilkulta pilvessä ja vähitellen katosi vuoren taa. Päivä päivältä odotti nyt prinssi saadakseen nähdä rakkautensa sanansaattajan palaavan, mutta turhaan.
Nähdessään heidän siinä kiipeävän, hartiat hiukan kumarassa, hitain askelin, joiden tahtiin hän itsekin pian yhtyi, kadoten milloin lehtoon, milloin vanhan ahon reunaa kulkien, tuli Anteron mieleen kuva, jonka hän oli lapsuudessaan jossain nähnyt, kuva kaitaisesta vuoren rinnettä nousevasta tiestä, jota uskovaiset vaelsivat taivaaseen, sill'aikaa kun toiset leveätä alamäkeä tanssivat kadotukseen.
On vuoren huipulla linna, se katsovi laaksohon, Mut niinkuin hauta jylhä ja kolkko se on, eloton: Lukoss' on rautaportit, valo ikkunoist' ei näy, Vaan ääneti niinkuin aaveet sen tornissa vartiat käy.
Minä kuljin katua pitkin, mutta samassa näin polun, joka vei korkealle mäelle, ja nyt päätin mennä sinne, koska arvasin sieltä olevan lavean näköalan. Vähän aikaa olin kiivennyt ylöspäin, kun näin pieniä lapsia, jotka riipivät katajia. Näiltä lapsilta kysyin: »Mikä tämän vuoren nimi on, ja mihinkä tämä tie menee?»
Taikka pitkäisenä jyrähdellen Pyhät laki-sanat, liiton-sanat Lausui, lausui kaiken kansan kuullen, Kansan, joka seisoi vuoren alla, Vapisten ja hiljaa rukoellen: Sillä Herran kiivauden ääni, Tulen liekki pimeyden yöstä, Sekä vuoren värinä ja suuri Soiton pauhu kansan peljästytti. Silloin tunsit Jumalasi, kansa!
Kuin hän mua päin, päin häntä kuljin minä: »Ylevä tuomari, oi Nino, kuinka iloitsen, ettet kadotettu ole!» Vaihdoimme tervehdykset kohteliaat, Hän sitten kysyi: »Milloin vuoren juureen vesiltä saavuit etäisiltä sinä?» »Oi», vastasin, »kautt' tuskan paikkain tulin tän' aamuna ja eloon ensimmäiseen ma kuulun, vaikka toista käyden tutkin.»
Erottuaan matkailijoista, jotka, kuten olemme kuulleet, onnellisesti saapuivat kotiinsa, Kivisydän käänti hevosensa tiheässä metsässä olevaan vuoren luolaan, joka oli useinmainitun rosvoilijan, Tiikerikatin, suosima olopaikka. Vaivaloisen kulun jälkeen hän vihdoin saapui piilopaikalle, jonka aukon sakea pensasto peitti.
Valtaisesti nousi korkeuteen liekki, kaikkialle kajasti väikkyvä valkeus, ja partaiset kuuset vuoren harjulla hymyilivät suloisesti kuin aamuruskon tulessa. Nousi tervaskantoin rykelmästä savu, sakea ja pikimusta, ylös pilvihin ja kiiriskeli palloellen taivaskaton alla.
Haarniskoittuin sotijain kimelteleväin rivien sijassa, me näemme ahkerain hevosaasin-ajajain verkallisen kulkueen hitaasti liukuvan pitkin vuoren syrjää.
Päivän Sana
Muut Etsivät