United States or Hungary ? Vote for the TOP Country of the Week !
Koditon olin alla äidin katon, omassa sielussainkin yksinäin, väikkeessä ilon vieras kutsumaton, ah, *arvottomaks* siellä aina jäin. Sa saavuit! Ensi kerran kuulin ma aatokset omat toisen sanoissa; kokosit säikeet mielein unelmien! sa nuori joukoss' elon vanhuksien!
Johda se mielees, jott' älyäisit juonesi jättää, tuntisit, auttiko vain lepovuode ja lempi, kun saavuit pettelemään halauksillas sinä luot' ikivaltain."
Helena, Jumalan sallimuksesta sinä juuri tänä hetkenä saavuit tälle paikalle. Minä rakastan sinua, Helena, rakastan koko sydämmestäni. Heti kun sinun näin, alkoi sydämmeni sykkiä ja minusta tuntui niin kummalliselta, niin , niin juuri kuin Aadamista mahtoi tuntua, kun hän unesta heräsi ja näki Eevan seisovan edessään. HELENA. Ha, ha, ha, kaikkipa sinä tiedätkin.
"Hän kertoi minulle kaiken, ennenkuin sinä saavuit. "Hän oli kerran kuningattaren kirkossa ollessa ikävissään harhaillut kirkon kellareissa ja sieltä löytänyt kaikenlaisia papinpukuja ja koristuksia, jotka hän piti ominaan. "Mutta myöhemmin hän rupesi pelkäämään apostolin vihaa ja häntä lepyttääkseen hän uhrasi saaliista tämän kultasandaalin.
Hän muisti lehmukset kotikylänsä peltojen takana, hän muisti niitten tuoksun ja balalaikan äänen ja hänen tuli niin kovin ikävä. – Arkadj! Rumannäköinen, punatukkainen nuori upseeri tuli käytävää pitkin alas rantaan. – Hyvää päivää. – Milloin saavuit? – Tänään. – Aiotko ilmoittautua? – Heti. – Seuraa minua.
DESDEMONA. Käykäämme kohti, ottamahan vastaan. CASSIO. Kah, tuossa hän jo tulee. OTHELLO. Urottareni kaunis, oi! DESDEMONA. Othelloni! OTHELLO. Oi ihme, suuri kuin mun ihastuksen', Ett' ennen mua saavuit! Mikä autuus! Jos joka myrskyn jälkeen näin on tyyntä, Niin riehukoon se, kunnes herää tuoni!
KULLERVO. Jäivät rannalle molemmat, Verkkoja levittelevät, Suutuksissa, myrryksissä, Kun en tarponut hyvästi! ARMI. Etkö tarponut hyvästi? KULLERVO. En osannut. ARMI. Viel' opitkin. Työ on neuvova tekijän. Kiitos pilvien pitäjän, Ett' on Kullervo kotona, Poikani komea, pulska! Vaikka vartomatta saavuit, Outona kuin kiertolainen, Niin sydämmessäni tunne Sinut aavisti omaksi.
Ei kukaan *kaikkea* voi hälle taata, ei kellekään hän *täysin* elää saata. Oon rikkaampi kuin hän on milloinkaan; yks ainut mulla vain on päällä maan. Kun voitonlipuin saavuit sydämeeni, se tyhjä oli, mutta laululla sen täytit, tunkeuduit aatokseeni, toit kaikkialle kevään tuoksua.
Kuin hän mua päin, päin häntä kuljin minä: »Ylevä tuomari, oi Nino, kuinka iloitsen, ettet kadotettu ole!» Vaihdoimme tervehdykset kohteliaat, Hän sitten kysyi: »Milloin vuoren juureen vesiltä saavuit etäisiltä sinä?» »Oi», vastasin, »kautt' tuskan paikkain tulin tän' aamuna ja eloon ensimmäiseen ma kuulun, vaikka toista käyden tutkin.»
Sa saavuit kutsumatta: nousit kuni lait luonnon nousee eteen uhmaajan, et tullut niinkuin kauan-kaivattuni, vaan niinkuin tulee tieto Jumalan, et niinkuin kaunis haave, armas uni, vaan niinkuin varmuus tutkimattoman, kuin selviö, jot' epäile ei kukaan, vain kaikki järjestyy sen järjen mukaan.