United States or Saint Kitts and Nevis ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Näin pitäisi aina oleman!" huusivat haltiat ja tontutkin täyttä kurkkua, sillä kaikki he enemmin rakastivat yötä ja talvea kuin kesää ja päivänpaistetta.
Toinen kantoi hänen pyssyänsä, toinen äänen takkiansa, kaikki olivat vähän päihtyneet, huusivat ja lauleskelivat; hän yksin oli selvä ja tyyni. Hän astui ujosti papin eteen, joka tuli kirkosta, ja otti seppelöityn hattunsa päästään. Vieras piispa teki ristin-merkin hänen päällensä ja sanoi: Herra oli väkevä sinussa, poikani! Hänen avullansa olet toimeen saanut mitä ei kukaan muu osannut.
Janne juoksi perästä ja hutki patukalla kintuille minkä kerkesi, pojat huusivat, Janne kiroili ja isäntä kehotteli rappusilla seisten: Anna pakanoille...! Anna paremmin hyväkkäille...! Voi nuo juoksulaat minkä hyvänsä tekivät! Mutta Jannella oli onneksi isot saappaat jalassa ja hän sattui kompastumaan kiveen, joten pojat pelastuivat enemmästä kurituksesta.
Ruusukamariin se mies! huusivat toiset. Leo-veikon asema näytti arveluttavalta, ja samoin ja se oli pahempi näytti arveluttavalta kuninkaankin asema. Eikö täällä ole yhtään ylioppilasta? kuului epäonnistuneen puhujan karkea ääni melun läpi, sillä hän alkoi joutua ahdinkoon vaarallisten uutistensa vuoksi.
Vihdoin laivain luona he seisahtui tenän tehden, huusivat rohkaisten kukin toistaan, taivahisilta palvoivat, kädet kurkottain, palavasti he turvaa; vaan palavimmin pyys, kädet puoleen tähtisen taivaan nosti Gerenian Nestor, tuo tuki, neuvo akhaijein: "Zeus isä, viljavan Argos-maan jos mies kuka kuunaan uhrasi palveikses härän, oinaan uhkeat reidet pyytäen suotuisaa palausta ja sai lupaukses, niin sitä muista ja pois tuho torju sa, taatto Olympon, näin älä sortaa salli akhaijeja iliolaisten!"
Mutta miten tahansa ja milloin hyvänsä me eroamme toisistamme, me emme suinkaan, kukaan meistä, unhota pikku Tim'iä vai kuinka? Häntä, joka ensiksi meni pois meidän joukostamme?" "Ei milloinkaan, isä!" huusivat kaikki.
Myöhään eräänä iltana lähetti Laagje tavan mukaan kaksi palvelijataan, joiden vuoro nyt oli ensimmäisen yövartion ajan vartioida poroja. He huusivat nimeltä niitä koiria, jotka paraiten heitä tottelivat, jolloin nämä paikalla tulivat esiin sopestaan ja seurasivat palvelijoita, sillä välin kuin toiset koirat jäivät rauhallisesti makaamaan.
Tämän vähäsanaisen ja sukkelan puhelun aikana olivat Adelbertin toverit kokoontuneet hänen ja Georgin ympäri ja yhtyivät puheluun. "Tule mukaan, Wald!" huusivat he. "Yksi kerta ei ole mikään kerta! Pitää sinunkin olla joskus iloinen. Hyi, kuka viitsisi iän kaiken istua kyyryllänsä vanhojen kirjojen ääressä! Lähde! Jollet lähde, niin etpä ole kunnon toveri!"
Määrätyissä kadunkulmissa he huusivat mikä aika oli ja mistäpäin tuuli kävi niin, että jokaista yövartijaa ymmärrettiin hänen omalla kadullansa, vaan tuskinpa missään muualla koko maailmassa.
Pohjolan mies nauroi lyhyeen ja äkillisesti: Mutta sälekaihdin oli pelastanut meidät, ja katsojapaikoilla huusivat he hyvähuutojaan, raivoisasti kuin tulivuori... Ylös, ylös, huusi tirehtööri ja esirippu nousi, laski ja nousi.