United States or Rwanda ? Vote for the TOP Country of the Week !
Valveutui uros, viel' oli kuulevinaan jumaläänen, istumahan heti nous, ihotakkiin suorihe sorjaan, uuteen, pehmoiseen sekä vaipan valtavan otti, jalkoihin jalohohtoisiin sirot anturat pauloi, miekan, huolitetun hopeoill', olan ympäri vyötti, valtikan taattoisen, ikiaikaisenpa jo koppoi, noin sopavälkkyjen riensi akhaijein valkamaleiriin.
En näet suutu ma, jos sotalaumain pää Agamemnon tahtoo taistoon kiihottaa varusääret akhaijit. Hänpä se kunnian saa, jos sortuu alle akhaijein Troian kansa ja joutuu myös pyhä Ilion heille, hän surun ankaran, jos alakynteen jäävät akhaijit. Siis mekin rynnätkäämme jo tarmoin taistelon riehuun."
Mutta kun kyllältään oli ruokaa saatu ja juomaa, poikaset kaatoivat sekomaljat viiniä täyteen, kullekin tarjosivat, päält' uhrasivat pikareista. Virsin Apolloa suostuttain noin viettivät päivän, kauniin paiaanin kajahuttivat poiat akhaijein kiittäen Turvaajaa; hän kuuli ja siit' ilon tunsi. Vaan alas mentyä auringon, hämyn tultua tumman rantaan yöksi he laskeutui luo kytketyn laivan.
Täyttynyt kohtalon suomatt' ois kotimatka akhaijein, ellei Here nyt oisi Athenea näin puhutellut: "Voi, tytär aigiinkantaja-Zeun, väkiverraton, katso! Pois kotihinsako karkkoavat, sulo-syntymämaahan, kaikki akhaijit siis, meren aavoja selkiä mennen? Voittajasaaliiks siis Priamonko ja iliolaisten argotar jää Helene, joka niin monen syössyt akhaijin surmaan Troian luona on, kaukana syntymämailta?
Virkkoi noin; kovin riemastuin sanat kuuli ne Hektor, riensi jo taantelemaan eturintaa iliolaisten, poikittain piti peistä, ja maahan kaikki he istui. Myös Agamemnon istua soi varusäärten akhaijein.
Ois, Menelaos, siin' elo armas päättynyt sulta Hektorin kätten alla, hän näät väkevämp' oli paljon, jollei hilliten luo heti käyneet vallat akhaijein, itsekin valtias ois Agamemnon, Atreun poika, tarttunut oikeahas, sanan virkkain, noin varotellen: "Mieletön mies olet nyt, Menelaos, ei sovi noin sun järkeäs jättää; maltu, jos onkin katkera mieles.
Kohta akhaijein nyt varusäärten valkamaleiriin tyttären noutaakseen tuli, toi lukemattomat lunnaat Khryses laivojen luo, pyhä kauasampujan pappi; saapui, sauvalleen asetettuna lehvät Apollon kultaiselle, ja pyysi akhaijien kaikkien eessä, itsepä Atreun poikien muist' yli, kansojen päitten.
Päiviä yhdeksän noin lenteli nuolia leiriin; 53 kymmenes koitti, ja koolle jo kutsui kansan Akhilleus; hällepä mieleen sen näet Here toi helo-olka surren nähdessään väkisurmaa suurta akhaijein.
Haastoi noin, jopa nous ilohuuto, ja valtava kaiku vastasi laivain puolta, kun huusivat kaikki akhaijit suosiotaan, sanat kuullessaan jumalaisen Odysseun. Heille jo virkkoi myös hepourho Gerenian Nestor: "Voi, jopa tottakin lasten on tuumat teill', ikäpienten pilttien, aimot joill' asetyöt ei intona! Kuinka käy sopimusten, käy valaliittojen vannomiemme? Pätsiin tuiskatkaa pätö päätökset, urotuumat, viinin veettömän uhri ja uskotut myös kädenlyönnit, kun sanakiistaa suott' yhä käymme nyt emmekä keksi keinoa vain, vaikk' on pito neuvon pitkä jo ollut. Mies olit vankkumaton, ole vastakin, Atreun poika, johda akhaijeja valtaisiin asekamppaeluihin. Nuo pari, kolmepa kohdatkoon tuho, jotk' erineuvoon kesken akhaijein erkenevät ei täyty ne kuunaan mielien vain kotimaille jo ennen kuin tuta saadaan, valheko on vai ei Zeun, aigiinkantajan, enne. Valtias näät Kronossynty, ma sen sanon, nyökkäsi meille päivänä lähdön, akhaijit kun merenlaskija-laivoin päänmenoks suoriutui, ikisurmaks iliolaisten, löi käden oikean puolta hän leimauksen hyvin entein.
Apollopa huutoa ankeen suostui kuuntelemaan, ylen näät oli tää rakas hälle; käänsi akhaijeja päin pahat ampumat, kaateli kansaa laumoittain; ylt'ympäri nuo jumal-ampujan nuolet leiriä laajaa lensi akhaijein. Vaan jopa julki kauasampujan toi jumalneuvot tietäjä tarkka.