United States or Ghana ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta kun viimein ehti sen luo, jok' ol' laatinut merkin, arvan viskannut kypäriin, tykö loistavan Aiaan, 187 tää käden kurkottaa, ja hän arvan antavi hälle; mielin riemuavin oman merkin siin' uros tunsi, maahan jalkoihinsa hän arvan viskasi virkkain: "Ystävät, arpa on mun, ja se riemuin rintani täyttää, sillä mun voittaa on luja toivoni urhea Hektor.
Terveiset kätki ylioppilas, ne vihdoin virkkain alta hapsen harmaan, kun vuosisataa puoli siitä on, maas eestä noin kun astuit taistohon. Ne ota rakkain mielin, myös sen maan ne tervehdyksen tuo, mi sinut kantoi; se lukee miehet, jotka hurmettaan sen uskon, toivon, muiston antoi. On harvenneet ne, rakkautta saa ne harvat siltä siis sen hartaampaa.
Päiväkin sammua kai surevilt' ois ehtinyt, ellei käynyt Akhilleus ois Agamemnonin luo sanan virkkain: "Atreun poika, sa, jonka on käskyä kansa akhaijein alttein tottelemaan voi kyltyä kyynelihinkin. 157 Käskeös kansa jo pois roviolta nyt atriapuuhiin. Täällä mi tehtävä on, sen teemme me, joille on kallein kaivata vainaja; vaan päämiehet jääköhöt tänne."
Ois, Menelaos, siin' elo armas päättynyt sulta Hektorin kätten alla, hän näät väkevämp' oli paljon, jollei hilliten luo heti käyneet vallat akhaijein, itsekin valtias ois Agamemnon, Atreun poika, tarttunut oikeahas, sanan virkkain, noin varotellen: "Mieletön mies olet nyt, Menelaos, ei sovi noin sun järkeäs jättää; maltu, jos onkin katkera mieles.
Virkkain näin meni taas, hänet jätti, ja niin uros yksin jäi vihan valtaan naisen vuoks somavyön, joka vietiin pois hänen suomattaan, väkivalloin. Mutta Odysseus Khrysaan ehti jo, matkassaan pyhän toi satauhrin.
Häätyä pois häpeällä jo laivain luota ja leirin saaneet Ilionin avotuulisen oisivat turviin, vaan tuli Pulydamas tykö uljaan Hektorin virkkain: "Hektor, kuulla et voi kehotuksia, neuvoja kuunaan, vaan jumaloilta kun suuren sait sotasankarikunnon, myöskin neuvoilt' olla sa mielit muit' etevämpi.
niin katkeroittaa?» Silloin laski käden hän erään suulle ja sen leuat aukas, näin huutain: »Hän se on tää mykkäkieli! Hän, pakolaisna, poisti Caesarilta epäilyn, virkkain, että vitkastelee mies varustettu aina vauriokseen.» Oi, kuinka näytti hän nyt pelkäävältä, tuo Curio, niin nopsa sanaan ennen, nyt kielin kurkkuun saakka haljenneisin!
Mut pois hän kulki, minä jäljessänsä, noin hälle vastaten ja tuohon virkkain lisäksi: »Siinä syvänteessä, johon tähystin silmin niin ma tarkkaavaisin, ma luulen, kärsii joku heimostani syyn vuoksi, josta siell' on palkka paha.» Hän mulle: »
Vanha vaimo vilpitön kun äkkäs Kevyen tuon lauseen röyhkeyden, Pahastui ja kohden astui, virkkain: "Paronessa, kaksi vuotta on jo Tämä lapsi omin heikoin sormin Itsens', äitins', siskons' elätellyt. Lukea voi ne harvat hetket, jotka Hän täll' aikaa levolleen on suonut.
Näin virkkain Brask nyt tähtäsi pyssyllään; ja pensaan taakse, huomasi äkkiään von Konow miehen kaatuvan parrakkaan noin kaksikymment' askelta heistä vaan. »Vai tuonko luoti vingahti korvissain, kun kuuperruin, taas ystävät ollaan vain! Sep' oli miehen konraus, totta vie, ei unhoittuva multa, se koskaan lie.»