United States or China ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Kuinka tottelevainen ja tyyni se rajupää on sinun käsissäsi», sanoi isäntä. »No, ketä se sitten tottelisi, jollei omaa kasvattajaansa», sanoi Helena, taputtaen minua kaulalle. Hän oli oikeassa. Häntä olin valmis tottelemaan, vaikka kuolemaan olisi käskenyt. »Sinä rakastat sitä hevosta», sanoi kysyvällä äänellä isäntäni, katsoen hellästi Helenaa.
Totta hän minut korjaa! puhkesi hän vapisevalla äänellä. Korjaa, korjaa, korjaa! huusin tuskissani kuin puukotettu. Se on siis totta! Mitä ajattelitkaan silloin? Tuskin mitään. Tottelin vaan vetoa. Et ole koskaan neuvonut minua ajattelemaan, vaan nöyrästi uskomaan ja tottelemaan, muistutti minulle tiedonpuusta syönyt tyttäreni. Se oli katkeraa.
Opettakaa lapsianne käskyjä tottelemaan; vaatikaa heitä loma-aikoina työhön, opettakaa heitä lakaisemaan ja pesemään lattioita, lämmittämään huoneita, paikkaamaan vaatteitaan sekä monta muuta tytölle hyödyllistä tointa. Ja milloin he sattuvat saamaan jonkun kolikon, niin totuttakaa heitä säästämään se, jotta he eivät heti riennä sitä makeisiin tuhlaamaan.
Tämä kellonhelinä oli niinikään rauhan ja viihdytyksen sanoma sille nuorelle parille, joka seisoi Sutlepan puistossa omenapuun varjossa, heidän ympärillänsä oli ehtoon pimeys, ylitsensä tähtitaivas, ja sydämensä kadonnut toivo sekä katkera eroamisen tuska. Jaakko oli kertonut Annalle kaikki, ja kyynelsilmin pyysi vakaa neito häntä tottelemaan isäänsä ja eroamaan hänestä.
Eikö ketään kuulu...! Emäntä, älkää! Hän tappaa minut! Auttakaa! Jesus siunatkoon! Emäntä...! Mailiisa! Sinä uskallat! Maatkoon siinä!... Sinä kelvoton, kyllä minä sinut opetan tottelemaan! Johanna!... lapseni! Hän ei liikahda!... Herra Jumala!... Johanna!... Johanna! Nostetaan hänet sänkyyn! Johanna! Siinä tuo elkeilee... Sai kerrankin niin, että muistaa...
»Kun siis», Arbakes jatkoi, »esi-isämme Niilin rannoilla kokosivat ne alkuainekset jotka elämänkaaoksen lopettivat saivat näet kaikki tottelemaan ja kunnioittamaan harvoja jalot tarkastelut ja uutterat tutkimukset hankkivat heille sen viisauden, mikä ei ole harhakuvaa; he totuttivat ihmiset järjestykseen ja lainalaisuuteen, opastivat heidät taiteita ja elämää käsittämään. He vaativat uskoa, he antoivat takaisin sivistysedut. Eivätkö heidän petoksensa täten ole totuutta! Usko minua, minkälainen lieneekin se jumalallinen henki, joka meille puhuu tuolta ylhäältä tähtitaivaista, ainakin se hymyilee hyväksyvästi sille viisaudelle, joka on sellaisiin tuloksiin päässyt. Mutta sinä toivot, että kohdistan nämä yleiset huomautukseni sinuun itseesi; kiiruhdan toiveesi täyttämään. Tämän ikivanhan uskon jumalattaren alttarit pitää ansaita, ja toisten kuin näiden tyhmeliinien ja sieluttomien olentojen jotka ovat vain kuin nauloja ja koukkuja päähinettä ja vaippaa varten. Muista kahta pytagoralaisen Sekstuksen lauselmaa, jotka nekin ovat egyptiläistä lainaa. Edellinen on:
Hän läksi uimaan toista rantaa kohti hitain, voimakkain vedoin. Tyttö lepäsi liikahtamatta rantakorteikossa, katsellen nuorukaisen uintia. »Kuinka kummallinen, voimakas ja rohkea hän on!» ajatteli tyttö. »Joki ei estä, vesi ei erota, kaikki taipuu häntä tottelemaan. Sellaisen kanssa ei pelkää mitään!» »Siellä on hänen vaatteensa!» ajatteli nuorukainen. »Ja minä niitä kuletan.
Tuollahan se asuu kylässä, enkä millään muotoa saa sitä tottelemaan. Se pitää kapakkata. Olen tavannut monta kertaa, olen torunut, mutta sääli on viedä käräjiinkin, mummolla on lapsenlapsia, sanoi pehtori yhä samalla tavalla hymyillen, jolla sekä tahtoi miellyttää isäntää että ilmaisi olevansa vakuutettu Nehljudofin ymmärtävän kaikenlaisia asioita yhtä hyvin kuin hänkin. Missä hän asuu?
Sanasta miestä, sarvesta härkää. OLLI. Mutta kuinkas käy, jos Anna panee vastaan? ROINILA. Tuskin hän sen tekee. Anna on järkevä tyttö. OLLI. Vaan jos hän kuitenkin panisi? ROINILA. Niin näytän minä, kuka on isäntä talossa. Koetanpa, saanko lapsiani tottelemaan, vai enkö. OLLI. Kun vaan pysyisitte sanassanne. Pelkään Annan panevan teitä koetukselle. OLLI. Hän tulee juuri kuin käsketty.
Hän on valmis tottelemaan teitä, jos tulee puheeksi sota-aseen takominen taikkapa myös sota-aseella hakkaaminen; mutta hän ei ymmärrä mitään tämmöisestä hame-palveluksesta." "Mutta kuules toki, sinä Perth'in pässinpää", jatkoi prinssi, puhuessaan hymyillen kunnon porvarin itsepäisestä kunnian-arkuudesta "enhän minä tuosta tytöstä huoli enempää kuin sinäkään.