United States or Faroe Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ilmoittakaa tämä sotamiehillemme ja sanokaa myöskin heille toivoni olevan, että Keisarin ystävä on löytävä meidät sankareina voitettuin vihollisten ja voitonmerkkien keskellä". Yleinen ihastus oli upsieriston vastaus kenraalin sanoille ja keisarillinen tervehdys levisi pitkin rivejä, joissa se otettiin vastaan hurranhuudoilla.
Minun toivoni kiintyi hänen viimeisiin sanoihinsa; en silloin ymmärtänyt niitten oikeaa merkitystä. Ajat kuluivat, minä en nähnyt Anna-Liisaa en mennyt häntä etsimään, sillä hänen viimeistä pyyntöänsä minä pidin niin pyhänä, että sitä tahdoin noudattaa, vaikka se kyllä katkeralta tuntui.
Kun hätä on mulla, Hän tietävi tulla, Virvoitusta tullessa tuo, Ja siitä mun sieluni juo. Mull' on toivo ja pelko, Kun ei näy polku, Jos Hän sitä nähdä ei suo. Mä murhehdin sitä, Ah, kuinka mä pitää Voin tallella sen tavarain, Kuin Jesukseltani sain. Se oi! pian puuttuu: Taas kaikki nyt muuttuu Mun toivoni pelvoksi vain.
Toisin toivoin, toisin luulin, Ja toisin palo pakisin, Toisin mie käkesin kälkö, Toisin käv' käkeykseni, Toisin toivoni osasi, Ajatukseni alemma. Toivoin suotusen tulevan, Armahaisen astelevan, Ei tuo suotu tullutkana, Eikä armas astununna, Jok' oisi johonki vienyt, Minun kurjan korjannunna, Näiltä suurilta suruilta, Apioilta mielaloilta.
Onko tämä unta vai totta? Olisivatkohan oikein kihloissa? No, sittenhän koko minun toivoni, koko minun onneni olisi ! Oi, kavaluutta! Oi, petollisuutta! Sano hänelle vaan, että jos semmoista laiminlyömistä vast'edes tapahtuu, niin lähetän postin takaisin kirjoineen kaikkineen, sano se hänelle! Niin, mutta kenties luutnantti on kosinut kirjeellisesti?
Ystäväni hyvä, ei minulla saata niitä olla, sillä minä uskon Jumalaan, minä rakastan häntä ja panen toivoni häneen; ei minulla ole mitään muretta eikä ikävää huolta, sillä minä tiedän hänen kaikki hyvin tekevän ... että kerran kaikki hyväksi ja selväksi tulee. Kun näin tunnen, näin ajattelen, niin täytyyhän minun olla onnellinen..." "Curro, curri, currum, currere", änkyttivät pikku tallukat.
En tahtois ma touhuun ihmisten ja en tahtoisi yksin olla. Minun mieleni on niin kummallinen kuin meri kuutamolla. Minä uskoni, toivoni hukkasin, minä laskin laivani kariin, sun suukkoihis tyttö mä uskon vaan ja mustahan silmäpariin.
Voin vakuuttaa sinulle, että minä pidän molemmat lapseni yhtä rakkaana, ja että molempain menestys on hartain toivoni, ja juuri sentähden en voi sallia semmoista, mikä pikemmin olisi heidän onnettomuudekseen kuin onnekseen, Gerda matkustaa suvella veljeni luo ja antaa raittiin maaseutuilman puhaltaa houreet päästään. Ja nyt en tahdo enää kuulla puhuttavan koko Upsalanmatkasta.
Niin minäkin toivon, sanoi hän vienolla äänellä, mutta antakaa minun tässä asiassa tehdä niinkuin haluan sillä jos nyt, kun peiliin katson, näen taas oman muotoni vain yhden kerran vielä niin toivoni on siitä vielä vahvistuva se on oleva minulle Jumalan antama merkki. Tohtori, kuullessaan hänen näin puhuvan, väistyi, mitään sanomatta, pois edestä.
»Minä sulan elementteihin», virkkoi paatunut uskoton, painaen sidotut käsivartensa vasten rintaansa. »Minun toivoni ja luottamukseni on se, että ihmisruumiin ihmeellinen rakenne on jälleen sulava luonnon yleiseen kokonaisuuteen, valettavaksi uusiksi luomiksi, joita luonto jokapäivä luopi jokapäivä katoavien sijaan sulat aineet muuttuvat sateeksi ja virroiksi, multamaiset aineet tulevat heidän emonsa maan lisäksi, ilmamaiset aineet haihtuvat tuuleen, ja tulenkaltaiset enentävät Aldebora-tähden sekä sen veljien loistoa. Tässä uskossa olen elänyt, siinä myös tahdon kuolla! Mene nyt pois, mene tiehesi!