United States or North Korea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hänhän on ilmankin mua saanut suuria aikaan, muurin on tehnyt, kaivannon liki muuria luonut laajan, valtahisen sekä iskenyt paaluja reunaan. Vaan ei silti hän voi uronsurman Hektorin voimaa vastustaa. Minä kons' olin viel' etupäässä akhaijein, loitota muurien luot' ei konsaan tohtinut Hektor, Skaian portilt' ei ohi tammen taistohon. Siinä hän mua vartosi kerta ja vaivoin pääs pakosalle.
Sa Lesbon impi, hehkuva, lemmekäs, Mi valko-olkas paljastat houkuttain, Sa suotta viehkees hymyin näytät Mieltäni vain meri aava hurmaa. Ja turhaan huokuu lyyrasi helkkynään Sun lempes kaiho lauluna myrtistöön; Vain tuulten huohuntaa ma kuulen, Aaltojen taistohon halaan luotas,
Tiedot, taidot, sen mä takaan, siten sulle aukenee, tunnossasi rauha säilyy, puhtautta silmäs päilyy. Ja kun kerran koulustasi astut elon taistohon, kunto sull' on povessasi, voimakas käs'vartes on, taitosi myös käytät varmaan kunniaksi maasi armaan. Hiiri ja leijona. Kuumana puolipäivän hetkenä oli leijona laskeutunut puun varjoon lepäämään. Silloin tuli siihen joukko hiiriä.
Pelastaahan toiset maan; Sodass' oottaa sua murha, Sylissäni autuus vaan." "Olen huokaillut: voi, milloin Sinut saisin valtahain! Sua itkin aamuin illoin; Joudu, joudu helmahain!" "Siin' on sulla maa ja taivas Siin' ei sota raivoa, Siinä loppuu murhees, vaivas; Joudu, joudu, armas sa!" "Kalliimpata ei lie vainen Kun mun suosioni on." "Maani", lausui nuorukainen Lähtein poijes taistohon.
Ja aamulla hän luki sen kokkomäellä, jonne nuoret olivat tulleet häntä saattamaan, hänen viimein päätettyään lähteä. Leimahti vuorella aattehen soihtu ja loimonsa korpien kätköhön loi, nost' intohon mielemme tietäjän loihtu, ylt' ympäri huutonsa herätys soi: »Nyt taistohon, voittohon, veikkoset nuoret, ylös, kansani, isien maa! Alas Vastusten vaskiset vuoret, valon kahlehet, katketkaa!»
Rikki on rintas, hurmeesi huppeloi! Sain ma itsekin surman iskun, kuoleman kellot jo soi. Kaikkiko kadotan lapseni armaat, taasko on taistohon ties? Lähtevi rauhaan Tuonen rannan poikasi murhamies. Heitätkö äitisi raukan ja rakkaan, myös pyhän syntymämaan? Kohisevat korvaani Manalan kosket, siellä ma saan isänmaan.
Tää käsky korkein, tää käsky suurin, Jonk' oppi Kristuksen tuntee vaan, Se vaatii meitä, se velvoittaapi Pois edut itsekkäät uhraamaan. Se vaatii meitä, se velvoittaapi Sen aatteen puolesta taistohon, Min piirtänyt lippuuns' on raittiuskansa, Min tarkoitus yhteisonni on. Luo katsees ympäri!
Hän astui verkalleen; viha kasvoillen Ol' jäätynyt, vasta kuohuttuaan. Jo kolme päivää hän oli harhaillut, Vaan neljännellä keksi hän purjeen. Se kohden purtta Fjalarin purjehti Ja pian se määräns' saavuttikin. Sen päämies silloin Permien kielellä Jylisten huusi: "Taistohon, Fjalar! Sun poikas' kuninkaamme, sen laivan löi, Tuon henkesi korvaa, laivasi myös."
Mut vaikertaa en huoli vaan, saa aika varren varttumaan, ma, poika kelpo sotilaan, en sorru hukkahan. Kun vaurastun, kun vuotta vain viistoista täyttää saan, noin taistohon käyn minä myös ja nälkään, kuolemaan. Miss' ankarimmin sota soi ja taajin taisto salamoi, en sinne käymätt' olla voi tiet' isäin astumaan.
Ja Hjalmarin laulaja, Hän saisko pilkaten mainita Ett' yksin kolmea vastaan Hän kaatui, sankari tuo? Gall, poika sa kuninkaan Kuin hänkin, veljistä vanhin sä, Käy yksin taistohon, kaadu Jos pettää miekkasi sun!" Ja taistohon yksinään Gall läksi; heikkopa ollut ei Tää Shelman ruhtinas, mutta Sen surma kuitenki vei.