United States or India ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän tähkäin taa jäi kätköhön ruispientarella siellä. Ma hehkuin, säikyin, sykähdin, hän lempeään ei kiellä; hänt' taas ja taas ma suutelin ruispientarella siellä. Mä häntä hain, hän hiipi luo, hän värjyi hehkumiellä: saa siunauksen hetki tuo ruispientarella siellä! Mut kautta kirkkaan kuudanvyön ja aamun valon vielä: hän puhtain riemuin muistaa yön ruispientarella siellä!
En taivasta Mä tahdo, en yötä Gehennan, Enp' enään neitosta syliini suo. Osani vaan olkoon: Tietämisen tuskast pois, Kaik' äänetön tyhjyys olkoon. No, ystävät! Teit' kerranpa viimeisen pyydän, Oi! kuulkaat mitä nyt anelen teilt: Tuonen-tupa tehkäät Poijan tämän asunnoks; Hän kätköhön mullan astuu.
Ja aamulla hän luki sen kokkomäellä, jonne nuoret olivat tulleet häntä saattamaan, hänen viimein päätettyään lähteä. Leimahti vuorella aattehen soihtu ja loimonsa korpien kätköhön loi, nost' intohon mielemme tietäjän loihtu, ylt' ympäri huutonsa herätys soi: »Nyt taistohon, voittohon, veikkoset nuoret, ylös, kansani, isien maa! Alas Vastusten vaskiset vuoret, valon kahlehet, katketkaa!»
Niin etsii aavan rannan hietikosta mies turhaan helmeä, mi salattuna on äänetönten kuorten kätköhön. PRINSESSA. Aik' alkoi kaunis silloin, ja jos ei Urbinon herttua ois meiltä vienyt pois sisartamme, lempeästi vuodet ois meiltä vierreet onness' ainaisessa. Vaan kaivata nyt saamme kipeästi tuon armaan naisen raikast' eloisuutta ja uljuutta ja älyn rikkautta.