United States or Grenada ? Vote for the TOP Country of the Week !
«Antakaa anteeksi rohkeuteni!« alkoi herra suloisella äänellä. «Minä en tahdo nuhdella teitä; mutta mikä hirmuinen vaara teille, jättää kaikki ovet auki yöksi. Minä hain teitä, juuri teitä. Minä havaitsin ovet olevan auki; en luullut löytäväni teitä täällä, ja Vaan te ette vastaa?« Anna tirkisteli vaan tuntematonta vierastaan. «Se on totta«, alkoi herra taasen; «te ette tunne minua.
Hain käsiini vanhan sanomalehden ja aloin sitä lukea. Tuo vanha tuttu repale oli kuin uusi ikään. Yhtäkkiä oli se nyt minusta niin viisasta, niin syvää ja niin outoa, että en löytänyt mitään paikkaa, joka olisi voinut tulla minun älylläni kokoonpannuksi.
Hanget soi, hanget soi, kevät saapuvi tuoksuvin tuulin. Rintani lyö, rintani käy, min jäässä jo olevan luulin. Mä heräsin aamulla aikaiseen, soi sirkutus kumma mun korvissain kuin pääskyjen karkelo päällä veen ja ma nousin ja katsoin ja hain. Mut yö oli yllä ja yö oli alla ja yö minun mökkini ikkunalla ja kukkulan kuuset ne huokas vaan yli synkeän, syksyisen maan.
"Saas tänne kompassi ja näytä siitä tietä!" virkahti tykkivene Wethersfieldin midshipmanni Coxe. "Kolkuttakaa ja teille avataan! Ja kun minä heräsin synninunestani", jatkoi ukko, "menin minä poikaani hakemaan, että olisin hänellekin herätykseksi. Väsymättä hain häntä maalta ja mereltä.
Kuiskasin silloin Letulle, että muista hakea Eeva laivaleikkiin. Eikä kapteeni sitten koskaan jättänytkään rouvaansa maalle itkemään. PASANTERI nousee laivassa näkyviin. JUNKKA. Mitä sinä, puosu, siellä laivassa teet? PASANTERSKA. Niinkö kiire sinulle, ukko kulta, tuli Itä-Intiaan? PASANTERI. Hain täältä viimetalvista lunta. Olisin näyttänyt Yrjölle, kun hän ei ole sitä pitkään aikaan nähnyt.
Hain silmin haastajaa, näin jalkojeni juuressa kaks niin lähekkäistä päätä, ett' yhteen kietouneet ol' hapset heiltä. »Keit' ootte, virkkakaa, te seisovaiset noin rinta vasten rintaa?» lausuin. Kaulaa he taivuttivat, sitten silmät minuun he suuntasivat kyyneleitä täydet; veet virtas huulille, mut kylmyys kohta ne hyyti, sulkein silmäluomet jälleen: puu puuta ei niin kiinteästi salpaa.
Sain kuitenkin pian muutakin ajattelemista, sillä koska minä, ynnä yhden joukon kanssa talonpojista, jonka kanssa minä marssin, Isoonkyröön tullut olin, jossa meidän armeija silloin seisoi, hain minä ylös yhden nuoren pojan, joka Kenraali Armfeltin palveluksessa oli ja häneltä käytettiin kaikenlaisiin, vaikkei hän minua paljon vanhempi ollut ja jonka kanssa minä jo lukiossa ystäväksi tullut olin, ja joka, vaikka siellä armeijassa paljon nuorukaisia ja pilttiä oli, kuitenkaan ei niistä lukua pitänyt, niitä vaan lapsina pitäen, joita ne totisesti myös olivat, vaikka näinä aikoina nuorien poikien rivissä seistä täytyi niinkuin vanhojen miesten.
Jo löysin, mitä etsin, selon sain, min puute yhtä tuskaiselta tuntui: riveistä Tigerstedtiä mä hain, ei valveill' ollut hän, hän tänne untui. Kun voitto hohti, leikki hurmioi, unt' urhon rintaan teräs tuima toi.
Hänkin tunsi kyyneleen herahtaneen silmistänsä. Hän kääntyi kohta seinään päin ja pyyhkäsi käden selkämällään silmänsä kuivaksi ja kysyi vanhukselta: "mitenkäs Teille sitten kävi?" "No sitten" ... jatkoi vanhus ... "hyvät naapurit toivat minulle vähän ruokaneuvoja. Minä kävin Huuhtasen isännältä pyytämässä saunaa lainaksi. Metsästä sitte hain puut, lämmitin sen ja menin sinne asumaan.
Hänen musta, pitkä tukkansa liehui tuulessa. Hänellä ei ollut kypärää. Vasemmassa kädessä oli hänellä Kapitoliumilta siepattu tulikekäle. Oikeassa oli pelätty sotakirves. Hän oli kauttaaltaan veren vallassa. "Cethegus", huusi hän joka iskun jälkeen. "Cornelius Cethegus Caesarius! "Missä olet? "Hain Kapitoliumilta sinua, Rooman prefekti. "Missä olet?