United States or Saint Pierre and Miquelon ? Vote for the TOP Country of the Week !
Eloni nuoren innolla mä liityn kansahain, sen verta on mun suonissain, sen henki rinnassain, ja minkä sain, sen korkoineen mä antaa tahtoisin ja työhön, valoon, kuntohon mä aina luottaisin. Sä pieneks kansaks mainitaan; se totta lieneekin. Vaan oikeudenpa elämään on saanut pieninkin, ja jos on voimaa hengen vain ja lakiin luottamus, niin vie se vihdoin voittohon; mut kuoloon turmelus.
Mutta kun heidän näin näki päilyväsilmä Athene 17 telmeess' ankaran taiston akhaijeja sortavan surmaan, oitis Olympon korkeudest' alas myrskynä kiiti luo pyhän Troian; Apollopa tuon näki Pergamon linnaan, vastaan riens, urot Ilionin koki voittohon auttaa.
Tottunut en muihin luottamaan oo, Tuken' on oma tahtoni; Sillä voittanut olen ihmisiä. Jumaloiden polkenut päätökset. Tosin Fjalar vanhentuupi, muuttuu Tukka, selkäkin köyristyy, Kadonnut on paljo, mit' ennen oli; Semmoinen se on elon järjestys. Yks' on tallella. Mä kätein vanhan Vielä voittohon nostaa voin; Riemuist' elon vaalenevista saatan Hymyillen ja jalona kuolla pois. Kuolla tahdon.
Ja aamulla hän luki sen kokkomäellä, jonne nuoret olivat tulleet häntä saattamaan, hänen viimein päätettyään lähteä. Leimahti vuorella aattehen soihtu ja loimonsa korpien kätköhön loi, nost' intohon mielemme tietäjän loihtu, ylt' ympäri huutonsa herätys soi: »Nyt taistohon, voittohon, veikkoset nuoret, ylös, kansani, isien maa! Alas Vastusten vaskiset vuoret, valon kahlehet, katketkaa!»
Se tunnussana johtonansa Ja lemmen liekki rinnassaan Eteenpäin taistoon kulkee kansa Ja voittohon tai kuolemaan; Ja riita, viha, vaino raukee, Kun soipi äidin nimi tää, Veljellen veljen syli aukee, Kun »Maamme»=laulu helkähtää. Nyyrikki 1888. V:n 1890:n maistereille.
Mit' ihanaa ja suloista maa kantaa, Sen omistaa hän yksin neidolleen: Maan kastehelmet, kukat keväineen Ja lintuin laulut tahtoo hälle antaa. Mit' ylevää ja jaloa on maassa, Sen yhteen nimenen hän sisältää, Ja taivast', isänmaata ylistää Hän armahansa nimess' autuaassa. Hän mielellänsä taisteluja kohtaa, On valmis voittohon tai kuolemaan.
Näin, valmis kuolohon kuin voittohon, Mä ratsastin ja löysin onkalon, Niin jylhän kuin on kerrottukin noissa Saduissa haltioiden asunnoista; Vaan vasta kylmenin ja kuumenin, Kun vuoren-ukon itse äkkäsin.
"Teen tiettäväksi teille, Mi parahin on meille, Mi viepi voittohon: En muuta näette pyydä, Vaan: Teetä ei saa myydä, Se tuottaa turmion. "Ja kun on pääsy vapaa, Niin, näyttäkääs, sillä tapaa Saa kansaa enemmän. Kunniavierahaksi Myös poliisia kaksi Mä tänne lähetän." Vaan nytpä alkoi tuosta Väkeä juhlaan juosta, Nuoriso, vanhatkin, Kun pääsy oli vapaa, Antoivat tuolla tapaa Runsahat lahjatkin.
Näin kuului äänensä kuni ukkosen, Kun helteisen se perästä päivän Tult' iskein, vyöryin, pilvissä jylisee Ja velttoa maata herättelee. Ol' tuuli noussut järvellä tyynellä, Sen liedot laineet kohosi taasen, Ol' salpa murrettu ja sen kahleista Jo puhkesi virta raivoamaan. "Merelle, sotaan, voittohon, muuanne!"
Kysyttiin, vastausta ei. Vaan moni jäyhä rinta nyt pakahtui huokaamaan, ja silmä, harvoin vettynyt, se uhkui virtanaan; ol' isänmaa nyt vainaja, me itkimme sen haudalla. Oi elo! Mies, ken syynä sen ol' itkun kuohuntaan, jaloimman sankarseppelen sai kerran kunnoltaan: hän Ruotsinsalmen voittohon vei kerran Ruotsin laivaston.