United States or Cameroon ? Vote for the TOP Country of the Week !
ROMEO. Tuo tänne vasara ja murtorauta. Seis, ota kirje tuo ja muista, että Sen varhain aamull' isälleni laitat. Minulle soihtu anna. Henkes tähden, Jos mitään näet tai kuulet, loitoll' ole,
Te kädet armaat, kerran kuoltuani mun silmäni te uneen sulkekaa! Sa soihtu, kauas kaaokseen sun viemme päällä päämme. Päin astumme me pimeyteen ja tyhjyyden me näämme. Mut vanan jätät välkkyvän, miss', soihtu, auot yötä. Hän näkee meitä enemmän, ken seuraa meidän myötä. Hän näkee valon edessään, mit' emme koskaan nää me, tien löytää yönsä hämärään, me tietä vaille jäämme.
Kun se tuli sataman suulle ja huomasi sataman niin isoksi kuin Cadizin lahti, se lähetti edellänsä veneen, koska oli jo tullut pimeä, opastamaan soihdulla. Ennenkuin amiraali ehti paikalle, missä Niña luovi edestakaisin odottaen veneestä merkkiä purjehtiakseen sisään satamaan, veneen soihtu sammui.
Kun he tulivat esille tien mutkasta, loivat soihdut kirkasta valoa pimeään ympäristöön. "Tässä se oli, herra", sanoi pakoon päässyt ratsumies, "katsokaa eteenne". "Viekää pois ruumis ja ratsu", sanoi karkea ääni, ja joukon johtaja ratsasti hitaasti soihtu kädessään solan suuta kohti. "Seis!" huusi Valerius hänelle latinankielellä. "Keitä olette ja mitä tahdotte?"
Heillä on päällään pitkät tummat viitat ja päähuput alaslaskettuina, niin että vain osa kasvoja näkyy. ENSIM. MUUKAL. Kurkistaa: Siellä ne ovat... TOINEN MUUKAL. Tarttuu äkkiä hänen käsivarteensa: Soihtu, veli, soihtu! ENSIM. MUUKAL. Peräytyy hiukan: O' varon, varon! Hukka matka. Voimme heti kavuta ratsuille ja lähteä. TOINEN MUUKAL. Nolo juttu!
Ja valo, mulle vielä outo, äsken jost' ääni lauloi, loihe lausumahan kuin se, jonk' ilo vain on tehdä hyvää: »Tienoossa ilkeän Italian siinä, mi välillä Rialton on ja Brentan, Piaven virranvetten, kumpu kohoo, ei korkea, mut kummun kukkulalta laskeusi alas kerran soihtu, joka sen seudun kaiken saattoi kauhun valtaan.
Irja, tulikukka, suolla soihtu, kiehtova kuin noidan kirja, väkevä kuin velhon loihtu, tempaa kätehensä peilin, suihkaa suulla tyytyväisen: »Heleämmän näitkö heilin, kaunihimman kassapäisen? Katsoo Irja, käypi käteen: »Olet Hurtan maammo kurja.» Heittää Pirkon silmä säteen: »Siihen päättyi nuoruus hurja.» Tummuu takka. Sammuu sana. Katsoo silmät kahdet yöhön.
Golo ja kaikki hänen vieraansa hypähtivät nojatuoleiltaan. Huuto: »Kreivi! Kreivi!» kaikui läpi koko linnan. Golo, joka ennemmin olisi odottanut kuolemaa kuin kreiviä, kiiruhti palava soihtu kädessään pihalle ja piteli varsin nöyrästi kreivin hevosta, kun tämä ei vielä ollut laskeutunut sen selästä.
Elämä, alku kaiken elämän, Yön kapaloista nosta kansamme! Viritä elinvoima Moabiin, Sisäinen henki, joka kansassa Niin puhkeaa kuin kevät luonnossa! Aamu-auringon valossa näkyy Eufratilla lautalla väkeä, laulaen: On valkeus Maan vapahdus Yön hengist', ilkitöistä. Nouse siis aurinko korkealle, Neuvo tie oikea maailmalle! Terve, oi, maailman valkeus, Elämän soihtu, viisaus!
Palmupuisto Bileamin asunnon edustalla Eufratin rannalla. Virta näkyy. BILEAM. ORJA, soihtu kädessä. Joll'ei maan kansat omass' itsessään Varoitus-ääntä kuule hukkuvat. Meiss' itsessämme asuu johtotähti, Jumala, joka pyrkii valtahan.