United States or Iraq ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja valo, mulle vielä outo, äsken jost' ääni lauloi, loihe lausumahan kuin se, jonk' ilo vain on tehdä hyvää: »Tienoossa ilkeän Italian siinä, mi välillä Rialton on ja Brentan, Piaven virranvetten, kumpu kohoo, ei korkea, mut kummun kukkulalta laskeusi alas kerran soihtu, joka sen seudun kaiken saattoi kauhun valtaan.
Ja liekin sisältä, mi ensin mulle puhunut oli, valkeudessaan kasvain minulle loihe muudan lausumahan: »Ijäisen ollen valon kirkastama, ma siihen katson, siitä löydän aattees ja myöskin niiden alkusynnyt syvät. Epäilet, tahdot, että sanoin selvin, avoimin selittäisin haasteloni, niin että ois se ymmärrykses mukaan,
Topaasi kirkas, joka kallehinta kaunetta tätä kaunistat, ma pyydän, nimesi että minun kuulla soisit.» »Vesani oi, min varronnasta mulle jo ilo versoi, kantataattos olen!» Näin loihe lausumahan hän mulle ensin. Ja sitten: »Hän, jost' ottanut on heimos nimen ja joka kauemmin kuin vuosisadan jo kiertää vuoren ensi reunaa, oli
»Mik' on sun, että maahan vain sa katsot?» Oppaani loihe mulle lausumahan, kun oli päästy ohi Enkelistä. Ma hälle: »Mietin niin ma käydessäni näkyä äskeistä, mi kiehtoo mua, niin ettei aatokseni siitä eroo.» »Tuon näit», hän lausui, »velhon vanhan, jonka vuoks yksin ylhäällä tääll' itketähän; myös näitkö, kuinka inhast' irti päästään?
Kuin hevot karkaavat kaviokkaat tuulena kiertäin keilaa kiistämön pään uron peijaiss', uhkeat kons' on pantuna palkinnot, jalot kattilat, kukkeat immet, muureja noin Priamon he nyt kertaan kiersivät kolmeen, min jalat ehti, ja kaikk' ikivallat juoksua katsoi. Loihe jo lausumahan isä ihmisien, jumalainkin: "Voi, mitä silmäni nyt näkevätkään!
Nousi nyt julmistuin Menelaos, kiukkua kantain kiivast' Antilokholle, ja airut valtikan antoi valtiahalle ja hiljenemään hän akhaijeja käski; loihe jo lausumahan Menelaos, mies jumalainen: "Antilokhos, mitä teit, joka mielevä mies olit ennen? Taitoni, kuntoni halvensit, hevot estelit, eelle ehdätit itsesi, jolla on huonommat hevot paljon.
Tuvass' olijoist' ei tuota nähnyt, perhekunnasta, ei kumpanenkaan, tytär ei, ei myöskään ottopoika; sylityksin istuivat he vaiti, käsi kädessä ja poskitusten, lieden luona aivan huoletonna. Vanhus viimein loihe lausumahan.
Niin valmiit oli kuorot kumpaisetkin ja alttiit amen tuohon lausumahan, niist' että näkyi ruumistensa kaipuu, ehk' ei vain omain, mutta maammojenkin ja taattojen ja muiden lempimäinsä, heist' ennen kuin nää ikiliekit tuli. Mut katso! Silloin ympäriltä kirkkaus tasainen yhtyi valoon entisehen kuin koska valkenevi taivaanranta.
Loihe jo lausumahan isä ihmisien, jumalainkin: "Saavut Olympoon siis, Thetis, suur' ylen huoli jos onkin, pohjaton murhe sun rinnassas; sen kyllä mä tiedän; vaan sanon kuitenkin, miks sait sinä saapua kutsun.
Loihe nyt lausumahan sotalaumain pää Agamemnon istumapaikaltaan, ei keskeen astunut piirin: "Ystävät, kaikk' urot Argos-maan, asekumppanit Areen! Kuultava vuoroon on kukin, ei tule keskeytellä toisten; tottunehellekin käy näet tuo tukalaksi. Ken mitä virkkaa voi, mitä kuulee miessorinassa? Häipyy, hämmentyy väkevinkin siinä jo ääni.