United States or Liberia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Karkasi Antilokhos heti kimppuun kuin ajokoira, nuoren kauriin vuoteeltaan pelotettuna kons' on kaatanut pyytäjän nuoli ja herpaissut elon hennon: noin asun uljaan riistääkseen sua päin, Melanippos, karkasi Antilokhos; vaan tuon jalo huomasi Hektor, vastaan syöksähtäin läpi taajan taistelotelmeen.
Riensi ja hält' asun riisti nyt Antilokhos pälyellen iliolaisiin päin; nämä näät ylt'ympäri riehuin kilpeen välkkyvähän yhä iskivät, ei toki voineet sen läpi sorjaa vartta he vammata tappavin vaskin, sillä Poseidon, maan järisyttäjä, näät joka puolta varjeli Nestorin poikaa, vaikk' ylen mont' oli peistä.
Kohta jo huomasikin hänen kiihtävän kumppanejansa miehinä ottelemaan, vasen kuss' oli taistelon ääri. Lausui astuen luo Menelaos vaaleva hälle: "Antilokhos Zeun-heimoinen, sana haikea tullos kuulemahan! Kunp' ei ois kuunaan niin toki käynyt! Kaiketi itse jo tunnet tuon sekä näät, miten turmaa nyt joku vyöryttää jumaloista akhaijeja vastaan.
Neljäs ol' Antilokhos, hevot valmiiks uhkeaharjat vyötti hän valjasvöin, vesa loistava Nestorin aimon, Neleun valtikan kantajan; juurt' oli nuo pylolaista, vinhat vaunujen viejät.
Kumpuamaan näky tuo sai kyynelet luomien alta, sill' ei ollut heill' avun toivoa. Mutta Poseidon luo tuli taas rivit rohkaisten oli helppo se hälle. Leitos ensiks sai sanat kiihtävät kuulla ja Teukros, sai kera Peneleos, sai Deipyros, Thoas aimo, Meriones sekä Antilokhos, urot, johtajat uljaat; noillepa noin sanat siivekkäät hän kiihtäen virkkoi: "Voi häpeäänne, te Argos-maan arat poikaset!
Kumpikin toistaan päin jopa kättä ja kärkeä peitsen tuimina nostivat nuo asekiistaan kiivahin aikein: vaan liki Antilokhos kävi kansain kaitsijan viereen. Nytpä jo väistyi Aineias, uros vaikk' oli uljas, vastassansa kun rinnakain näki urhoa kaksi. Ruumiit veljesten hepä laahasi luokse akhaijein, huostaan kumppanien nuo koidot heittäen; itse kääntyivät heti taas he jo taistelemaan eturintaan.
Vaan minun on hepo tää, sit' en luovuta; kanssani siitä käyköön kamppailuun, kuka mielii, mies kera miehen!" Kuuli ja mielissään uros askelnopsa Akhilleus nauroi intoa Antilokhon, jok' ol' ystävä armas; näin sanat siivekkäät hän virkkoi vastaten hälle: "Eumelolle kun siis mua suomaan antimen toisen pyytänet, Antilokhos, niin teen sun mieltäsi myöten.
Toisena Antilokhos tuli, Neleun aaluva, päästen, vauhdill' ei, vaan viekkaudell' ohi Atreun poian; mutt' ihan kinterehill' oli kiidättäin Menelaos.
Huusi ja nuhteli noin Menelaos vaaleva silloin: "Antilokhos, sua ei katalampaa miest' ole toista! Nyt mene! Suottapa mielekkääks sua luuli akhaijit. Vaan valan vannonnatta et palkintoon pane kättäs!"
Korjasi voiton viimeisen sekä noin hymyhuulin haasteli Antilokhos nyt Argos-maan urohille: "Näätte sen itsekin, vaan sanon, ystävät, silti mä teille, ett' ikivallat nyt kuten ainakin vanhoja suosii.