United States or Syria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kronan rannalla, kuss' ei pauhu Kosken ääneni kuulua suo, Yksin laulelen nyt vaan Yölle huolia sydämein. Mulle tullos sa, silloin jälleen Riemuun nousevi lauluni taas, Vielä Rurmarin nimen Viepi aikojen aikoihin. Impi, suositko muiston ääntä? Joskus vielä sen lausua suo: Näin se lauleli Rurmar, Kun Oihonnahan silmäsi."
Katso, maa, jok' oli isäisi imeneet sen vaikk' on muukalaiset sinne lapsillensa laulavi kuin sen kosket, vielä kotimaiset: »Suomen mies ja nainen! Pääskykin keväin aina kotihinsa palaa. Tulos heti, tullos takaisin äitis luo, mi ikävöi ja halaa!» Rahaa jos sull' on, se tänne suo, täälläkin sun säästyy dollarisi, tänne mahtuu miljoonat mut tuo uudet aatteet uusiin koteihisi!
Sammuu tähti, lientyy taivas, Kuivuu lähde kuohuvin, Taltuu tuuli, voipuu aatos, Päättyy päivyt valoisin. Katoovaist' on kaikki täällä, Suoltuu vyyhti elämän. Miks mä muista poikkeus oisin? Luonto täyttää tehtävän. Tullos siis, sä rauhan neiti, Kylvä lunta sydämmeen, Tyynnä niinkuin talven luonto Käyn sun syliis ikuiseen. V
FAUST. Kuule sanani viimeisin: Sitä pyydän vaan, ja mun keuhkoloita säästä Ken mielii voitollen vaan kielin päästä, Hän kyllä pääseekin. Nyt tullos! Suututtaa mua jankutus. Mun täytyy siks' on sulla oikeus. Puutarha. MARGAREETA FAUSTIN K
Hyvästi, siskon'! Onnelliseks tullos, Jos toisen löydät, ken sun ansaitsee; Mua ystävänä muista! Juhani, Pois älä mua lähetä. Jos kuolla En ansaitsekaan kanssas, muuta toki Kuin kuolemaa en toivo. Miksi? Syyskö Se on, jos min' en sulle rakkaamp' ole Kuin joku toinen. Sydämes kuin voi se Niin kova samass' olla ja niin hellä! Hyvästi! Onnellisna kuolen nyt; Vaan sin' et kuolis niin.
Niin itkekin siis, ilost' itke, kulta! Noin sun kun nään, voi, kuink' oon onnekas! Suo suudella mun kyynelees! Näin, kas! Oi, tuhat suudelmaa nyt saatkin multa. Nyt sylihini tullos! Kauvan onkin, Kun silmäis sinitaivon nähdä sain, Kun viimeks', impen', istuit polvellain, Ja ruususuulles painoin suutelonkin.
Huus yli kaiken kaupungin polo, itkevä impi: "Tullos, kansa jo kaikk', urot, naiset, Hektorin näätte, riemuna teille jok' ain' eloss' ennen sankaritöiltään saapui. Hänp' ilo näät oli kaupungin sekä kansan." Virkki, ja kaikk' ulos karkasivat, mit' ol' Ilionissa miestä ja naistakin. Sill' ylen hillitön heill' oli murhe. Ulkona kohtasivat liki porttia Hektorin tuojan.
»Jo tullos ulos Latsarus!» Tää huudahdus, Mestarin sulosuusta Hämmästyksellä kuullahan Ja kuollut nähdään liikkuvan! Latsarus nousi ylös. Oi, hurmaavaista iloa, Ja autuutta Marian sydämessä! Ja Martha itkee ilosta, Ja häpeästä, surusta Sydämen kovuuttansa. On nähty Herran kunnia. Ja Jumala On Pojan kirkastanut. Ken uskovi, saa katsella Nyt avoimilla kasvoilla Jumalan kirkkautta.
«Olet saanut kaikki tahtosi mukaan, Saara!» hän lausui lujalla ja surullisella äänellä. «Tullos onnelliseksi. Yhden ainoan kehoituksen annan sinulle mukaan matkallesi.
Tämän sanottuansa kääntyi hän Elviraan, notkisti toisen polvensa hänelle ja tarttui hänen vapisevaan käteensä, jonka nosti huulillensa. "Hyvästi Elvira! sanoi hän Tullos onnelliseksi niinkuin sinä ansaitset onnelliseksi tulla! Kauhistava olisi minun, lapsuutesi leikkikumppalin ajatella, että sinun elämäsi polku minun tähteni tulisi ohdakkeita kasvavaksi!"