United States or Åland ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Tantus amor florum, et generandi gloria mellis", huudahtaa Virgilius, joka Georgica runoelmansa neljännessä, mehiläisille omistamassaan kirjassa on meille säilyttänyt antiikin viehättävät erehdykset, jolloin luontoa katseltiin silmin, joita vielä mielikuvituksen luomien jumalien läsnäolo häikäisi.
Unten haltian siellä hän kohtasi, Kuoleman veljen, tervehtäin kädest' otti ja näin sanan laati ja lausui: "Oi Uni, ihmisien, jumalainkin valtias, kuulit ennen pyyntöni kyll' useastikin, niinpä sä nytkin noutaos mieltäni, niin sua kiitän siit' iät kaiket. Silmät loistavat Zeun heti silloin uinuta umpeen luomien alle, kun yhdistää lepo meitä ja lempi.
Ja hän on ensimmäisenä Lauria vastaanottamassa kotikynnyksen yli! Sitä Esteri ei uskaltanut sen tarkemmin kuvitella. Värisytti. Hän rauhoitti mieltään autuaallisella ajatuksella, että täti Holman luona taas saa nähdä äidin silmäin elävän, luomien liikkuvan, ripsien painuvan yhteen ja katseen yhtäkkiä kääntyvän häneen, ja suudella lämmintä äidin otsaa! Kun olisi siellä tänään, syntymäpäivänään!
Kun Ester tuli, ei hän kuitenkaan liikahtanut, vaan hengitti syvään ja huomattavasti, sillä välin kuin Ester istuutui sängyn laidalle ja hymyillen katseli häntä. Hänestä tuntui, kuin olisi pojan veitikkamainen katse loistanut suljettujen luomien takaa ja pidätetty hymy vavahdellut hänen huulillaan, kuin päivänsäde väreilevällä vedenpinnalla.
Hänen sydämmensä oli sangen murheellinen ja monta pitkää öistä hetkeä painoi hän kivusta raskasta päätään tyynyihin, eikä kuitenkaan tahtonut tuo armoton uni tulla. Ulkomuotokin osoitti salaa itkettyjen öiden merkkiä. Silmät olivat kadottaneet paljon entisestä loistostaan ja luomien reunat olivat useinkin punaiset.
Silmien tummentuessa puoleksisuljettujen luomien alla ja kasvojen hymyilemättä hän keikisti päätään taaksepäin ikäänkuin hänen ei tarvitsisi muuta kuin viitata saadakseen asiat koomillisiksi, ja Jakob söi ja nauroi ja myönsi tyynesti: Ei, kyllä sitä ei voi kieltää; Konstance oli eilen pistänyt oikeat lasit hänen nenälleen.
Suuret, suuret silmät, puoleksi luomien peittäminä, ja niin pitkät silmäripset, ja iho vielä hienompi kuin vapaaherrattarella... Ivan Ivanovitsh, tut? sanoi vieras osottaen sormellaan maahan. Kerttu pudisti päätä ja rupesi nauramaan. Mutta nyt oli Kerttu myös kauniimmillaan juuri silloinkuin hän noin raikkaasti nauroi. Joten he jäivät suorastaan katselemaan toisiansa. Kerttu huusi kapteenia.
Kasvot muistuttivat isää siinä kohden, että silmät painautuivat näöltään niinkuin turvonneiden luomien alle, mutta silmät olivat ruskeat eikä siniset, niinkuin isällä, ja kasvojen väri vaalea. Heti ensi silmäyksellä Henrik ymmärsi, mihin Johannes oli rakastunut Alinassa.
Hän ummistaa silmänsä ja odottaa unta, mutta silloin alkaa polttavien luomien alla ilmestyä hänen eteensä päällekkäin, poikittain, sisäkkäin ja sekaisin tapahtumat ja ajatukset: pikku pojat aholla, suuri musta härkä ... sitten käärme pää pystyssä ... tappoiko hän sen, vai untako se oli? ... kaikki menee mullin mallin ... koko pyhä vuori horjuu, ja uhrikoivu kaatuu ... huutavia naisia ... ja taas käärmeitä ... häntä kannetaan .. hän avaa silmänsä eikä taas näe mitään, eikä muista, mitä äsken näki ... ei pääse selville, missä hän nyt on ... ummistaa taas silmänsä siitä päästäkseen.
Mikä erotus noiden pitkien, ikäänkuin luonnon luomien tervattujen kirkkovenheiden ja tuon siivottoman höyrypurren välillä, josta savua tupruaa ja rasvaa kihoaa ja josta likainen vesi leviää yli tuon ennen niin puhtaan lahden pinnan. Miten röyhkeästi ovat koivut juurineen maasta kiskotut, kun ovat sattuneet sen uuden kärrytien tielle, joka johtaa laiturilta kauppiaan tavaramakasiiniin!