United States or Heard Island and McDonald Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Enp' ole konsaan nähnyt, en kuullut, ett' uros yksi yhtenä päivänä noin monet ois teot hirveät tehnyt, kuin nyt akhaijein turmaks on Zeun suosima Hektor, vaikk' ei poika hän lie jumalattaren, ei jumalankaan.
Tuon näki touhuavan hikipäin liki lietsimiänsä, kaksinkymmenin näät hän kattilajalkoja laati seisomahan jalopylvähisen salin seiniä pitkin. Pyörät kultaiset oli jalkain alle hän pannut, jott' ihan itsestään Zeun linnaan juosta ne voivat, sieltäpä kulkea taas kotihinsakin katsoa ihme. Valmiit kaikk' oli muuten nuo, taesorjia viel' ei ollut korvia vain; ne hän laati ja naulasi kiinni.
Posthumuksen Ma alhost' ylös pilviin nostatan; Koetus loppuu, hän saa lohdutuksen. Zeun tähden alla on hän syntynyt, Vihitty templissämme. Matkaan oiti! Takaisin saa hän Imogenin nyt: Näin vaivoistansa hälle onni koitti. Tää taulu pankaa hänen rinnoilleen, Se hälle kertoo suurest' armostamme. Pois, pois! Jos napisette edelleen, Niin tuta saatte vihan kuohuamme. Kohoa, kotka, valolinnahamme!
Siis en mieliä Zeun minä noutele, vahva jos onkin, tyynnä hän tyytyköhön vain kolmanteen osahansa, älköön voimallaan pelotelko hän kuin mitä kurjaa. Ennen tyttäriään sekä poikia siittämiänsä hirvein uhkauksin pelotelkoon, ehkäpä häntä tottelevat, joskoht' ei tyytyen, niin toki täytyin."
Kaasi jo miehen Meriones sopaurhoja Troian, uljaan Laogonon, isä jonka, Onetor, ol' Idan Zeun pyhä pappi ja laill' ikivaltain arvoa nautti; tuota hän korvuksiin, liki leukaa iski, ja joutuin pois jäsenist' elo kiiti, ja kaamea yö hänet kietoi. Keihään heitti nyt Aineias päin Merionesta, toivoen sattuvan tuon, kun riens uros, suojana kilpi.
Sinne hän astui nyt, ovet hohtavat sulki ja ensin huuhteli ambrosiall' ihon armaan, ei tomun hiukkaa heittänyt, koht' ihanaa, sulotuoksuist', ambrosiaista sille jo öljyä voiteli myös, jota tuoksuna häll' on. Jos värehenkään Zeun katon korkean alla se läikkyy, kohtapa tuoksu jo tuulahtain maan, taivahan täyttää.
Siis, hän heti kuolkoon, Se päätös on. MENENIUS. Jumala varjele, Ett' ylväs Rooma, jonka kiitollisuus Jaloja lapsiansa kohtaan kirjoiss' On itse Zeun, nyt niinkuin julma äiti Söis oman sikiönsä! SICINIUS. Vamma on hän, Ja pois siis leikattava. MENENIUS. Jäsen on hän. Jok' on vaan vamman saanut; kuolon tuo se, Jos leikkaat sen, mut auttaa sit' on helppo.
Kuin jalopeuraa pois elikolt' ei raatelemaltaan nälkäist' ahdistaa kedoll'-yöpyjät paimenet jaksa, noinp' ei Hektorin nyt, Priamon pojan, raivoa vastaan ruumist' Aiaatkaan sopavankat suojata voineet. Senp' ois raastanut pois hän itselleen ikimaineeks, ellei Peleun poian luo kuin tuuli jo tullut Iris Olympost' ois sanan tuoden, käskien taistoon, Zeun näkemättä ja muun jumalseuran, laittama Heren.
Päiviä siit' on vain ykstoista, kun Ilioniin monen vaikean vaivan jälkeen saavuin taas, ja jo toi minut sallima julma toistamiseen sinun valtaas. Zeun viha ylläni lie, kun taas minut alttiiks sulle hän heitti, ja kai emo kantoi nuorena kuolemahan minut, Laothoe, tytär Alteen, vanhuksen, lelegein uroheimojen pään, joka kaitsee Satnioeis-joen äärtä ja Pedason kalliolinnaa.
Siis ihan laivain luo odotatteko miehiä Troian keuloja sorjia sortelemaan, meren vaahtisen ääreen, nähdäksenne jo, kuink' on Zeun käsi kaitseva teitä?" Riens isovaltaisesti hän noin rivikuntia pitkin, Kreetan urhojen luokse jo kerkesi miesvilinässä; sonnustautui nuo kera Idomeneun sotimielen, Idomeneus etumaisena kuin salon iskevä karju, Meriones takajoukkoon taas sotaintoa nosti.