United States or Bolivia ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Sinun pitää", lausui Meyer kerrankin oppilaalleen, "sinun pitää oppia oikein hyvin viulua soittamaan, sillä sen rinnalla ovat muut soittimet roskaa; mutta varjele Herra ihmistä kuulemasta sitä huonosti soitettavan! Huono soittaja on ilkeä ihminen, sillä kuta puhtaammat tunteet sinulla on, sitä puhtaammin soitat. Viululla yksin voi luoda ja tietysti hyvä luo hyvää, paha pahaa".
MURHAAJA. Mitä? Pelkäätkö? MURHAAJA. En tappaa häntä, siihen kun on minulla valtuus, vaan joutua tuomionalaiseksi siitä taposta, ja siitä ei mikään valtuus minua varjele. MURHAAJA. Luulin, että olit päätöksen tehnyt. MURHAAJA. Niin olenkin: jättää hänet eloon. MURHAAJA. Minä siis palajan Glosterin herttualle sitä kertomaan.
Kädet, viime kertaa Nyt syleilkää! Ja huulet, hengen ovet, Muiskulla laillisella vahvistakaa Ikuinen liitto ahnaan kuolon kanssa! Nyt, valju mies, sa inhoittava opas, Nyt, hurja luotsi, suoraan aja luotoon Väsynyt, meriheitto laivas rikki! Sun maljas, Julia! Näin suuteloon ma kuolen. LORENZO. Fransiscus pyhä, varjele! Kuink' usein Tän' yönä hautoihin on kompastunut Mun vanha jalkani! Ken siellä?
Varjele vakainen luoja, Kaitse kaunonen Jumala, Tuvilta tupakan juojan. Piippusankarin savuilta Savu silmät saastuttaisi, Mustuttais ihanan muovon.
Ei hän kuole kun minä rukoilen koko ajan, joka aamu ja joka ilta ja monta kertaa päivässä. Mutta pappa? Siunaa ja varjele. PASTORI. Noh? Mikä nyt on? MAIJU. Ei mikään, ei mikään. PASTORI. Sinä säikähdit? MAIJU. Niin, kun pappa tuli niin äkkiä. PASTORI. Ihmettä. aivanhan sinä vapiset! MAIJU. Ei se ole mitään kyllä se menee ohitse. Antaa olla Pappa menee vaan pois omaan kammariinsa.
Kaikki rientävät kuolevan munkkikoppiin. Kulkevat veisaten läpi pitkien, kolkkojen käytävien, joiden kaiku raskaasti vastaa heidän synkkään valitusvirteensä: »Ah, ansoilta synnin, saatanan, meitä varjele, valkeus Jumalan!» Kammion ovi on auki. Veljet näkevät vanhuksen lepäävän lautsallaan. Laihana, riutuneena, kuolemantuskaisena, mutta...
Eihän sinulla hengen hätää ole.» »Etkö sinä laita itseäsi » »Herra siunaa ja varjele, tuosta se ikuinen vastus on. Menenhän minä, menen.» Mari sieppasi kiiruusti veitsen ja asetin pöydältä ja lähti konttuoriin. »Mokomakin syöttiläs», mutisi hän vielä mennessään. Olikohan kaikilla muilla tytöillä onnellinen kotielämä? Semmoinen, ettei tarvinnut toisilta ihmisiltä mitään peittää eikä mitään salata.
Katsos, hän vilkaisi ympärilleen, tässä annan sinulle aluksi Kymmenen markan seteli putosi Marian helmaan. Siunaa ja varjele! En minä huoli, ottakaa pois, voi nyt näkevät, näkevät Hän kumartui alas ja oli uutterasti poimivinaan perunoita. Ottakaa pois, patruuni, minä lasken sen maahan, tähän viereeni. Ottakaa niin, etteivät huomaa. Jääköön siihen, ellet siitä välitä. Noin suuri raha.
Silloin aukeni ovi ja huoneeseen astui se ystävällinen ja ymmärtäväinen isäntämies, ilosta loistavin kasvoin, ja julistaa: "Meijän Poavopa se sai ens palakinnon kynnöstä, ja meijän mustapeä sonni ens palakinnon karjanäyttelyssä. Alakaa ne nyt tästä puoleen akat meillä lehmiään kuletella, kun tulloo sonnin tarvis " Varjele Jumala ketään kosimasta maalla!
Onnellinen päivä ja hetki, jolloin tulet talooni ja siunaat kotilieteni." Ilomielin kuulivat toiset hänen sanansa. Hekin kehoittivat apostolia seuraamaan hänen neuvoaan. "Varjele itseäsi, paimenemme," sanoivat he, "äläkä jää Roomaan. Suojele elävää totuutta, ettei se katoaisi maailmasta, kun me ja sinä katoamme. Kuule meitä, jotka rukoilemme sinua kuin isäämme."