United States or Puerto Rico ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän kiinnittää olkanauhat, pukee ylleen nutun ja ihokkaat ja kultaiset kannustimet; hän vyöttää vartalonsa rautapaitaan ja painaa kypärän päähänsä; sitten nousee hän hevosen selkään, kannustaa sen kentälle ja kilpi koholla rintansa edessä hän hyökkää esiin huutaen: "Carhaix!" Jo olikin aika hänen tulla apuun, sillä jo alkoivat Hoelin miehet peräytyä.
Tunnelmarunoudesta lähtee Maila Talvio, vaikka hän sittemmin kansan-elämää käsittelevissä romaaneissaan meneekin realistiseen ja samalla sangen tarkoitusperäiseen havaintoon. Tunnelmarunoilija on myöskin Volter Kilpi, joka kehitettyään haltioituneen kauneushurmauksen kenties pisimmälle koko suomenkielisessä kirjallisuudessa vähitellen esteettiseksi mielikuvaajaksi viilenee.
Tuo paha Liisa ajoi hänet pois. KILPI. Se tekemättä olla saanut ois. No, kenpä moista kärsiä nyt vois! Niin onpi kapteen' itse käskenyt. No niin, mun tyttöseni, ole tyyni nyt! Nyt jälestänsä juokse joutuisaan, Tuo hänet tänne, sano hänelle, Ett' isäns täällä on, se sano vaan. AINA. Vaan vaari, onko totta? Joudu, neitonen! AINA. Näetkös, kuin teit pahoin, Liisasein!
Minä johdan teitä, ja tuskin Hektor kestävä lie, vaikk' olkoon kuink' iso into. Vaan ken on mies sotikelpo ja vain kevyt kilpi on hällä, heikommalle sen heittäköhön, ison ottaen itse." Virkki, ja mielellään väki käskyä kuuli ja nouti.
Päin kävi Aias; tornin laill' uron eess' oli kilpi, vaskinen, seitsenvuotainen, Tykhios-sepon työtä, Hylen miehen, tuon nahanmuovaajoist' ani-parhaan: 221 seitsemän siin oli päällekkäin härän uhkean vuotaa, kahdeksantena viel' yliyltään välkkyvä vaski.
LIISA. Enpä ole vaiti, en. Onnettomuuden, sanon, saatatte Taas ankaruudella. KILPI. Minäkö arvaisin? No, mitä sitte? LIISA. Vait' olla parhain on. KILPI. Ei ollenkaan, Sun virkkaa täytyy hetkellä nyt tällä! LIISA. No niin... Hän sanoi, ett' on sydän hällä. KILPI. Ken? virka mulle, ettei murhe paina Mun sydäntäni, sano ken? LIISA. Tuo Aina.
THOROLF. Totta sekin, Hjördis, sun isäsi kirves ja kilpi on riippunut siellä jo monta vuotta. HJ
LAMPINEN. Senpätähden kanssa Kiiruhdin tänne. Kiitos olkohon Mun Jumalallein, hän jo terve on. Romanimainen oli taudin syy: Hiestynynnä jahdista hän heittäytyy Vetehen nuorta somaa neitokaista Pelastamahan... KILPI. Mitä kummanlaista Sä haastat mulle? Vai se oli hän? LAMPINEN. Mun Lauri lapsein, niin. Oh, sydäntään! Häll' on se oikealla paikallaan.
Keisari sai sellaisissa kansankokouksissa varmoja tietoja eri paikkakuntain tilasta. Sotilaalla piti oleman itsellään keihäs ja kilpi taikka jousi ja kaksitoista nuolta, jota paitsi hänen tuli kuljettaa mukanansa ruokavaroja kolmeksi kuukaudeksi. Ulottui Kaarlen huolenpito myöskin rauhallisten toimien alalle. Hän rakennutti kyliä, hakkuutti metsiä, kuivatti soita ja puhdistutti jokia.
Kolmannen kerran pyytää koettelen, Vaan mahdotonta! Hän nyt metsään päin Lens' kuuseen. KILPI. Kuusestapa petäjään Ja petäjästä leppään lensi hän, Lepästä koivuun ja niin edespäin. Sen tunnen jo. AINA. Juur' niinkuin sanot sa; Mutt' täytyihän mun sitä tavoittaa. KILPI. Tavoittaa! Olihan se mennyt pois. AINA. Siks' aidalta mä metsään hyppäsin. KILPI. Tottelematon laps'! ken luulla vois!