United States or Dominica ? Vote for the TOP Country of the Week !
EDGAR. Kun suuremmilla saman tuskan näämme, Muistamme tuskin omaa kärsimäämme. On huoli haikein yksin huolta kantaa, Ja ilot, onnet, kaikki alttiiks antaa; Mut kärsimystä paljon huojentaapi, Kun surut, murheet osaveljen saapi. Kuin kevyt, helppo kantamus on vaankin, Kun sama taakka sortaa kuninkaankin! Laps hälle, isä mulle tuskan tuo.
BRUTUS. No, Portia, mitä nyt? Miks olet noussut? Ei ole sinun terveellistä panna Jääkylmän aamun alttiiks hento ruumiis.
Niin liian paljon hyvää kertoi maine hänestä, etten tiedä, uskoako mä mielin vaiko nähdä. Vaan jos totta on, että henkenne hän säästi, sillä... RISTIRITARI. On totta. Eloni, jot' elän, hänen on lahjaansa. NATHAN. Sill' eloni myös mulle hän kaksin, kolmin kerroin lahjoitti. Se muuttanut on kaiken välillämme, se minut kietoo sitein ikuisin hänelle alttiiks aivan.
Jo liioin kiitosta oon joutavasta mä sietää saanut. Ja te ainakaan, te ette mulle ole lainkaan velkaa. Tuon tytön isäks arvasinko teidät? Me, ritarit, me oomme velvolliset jokaista auttamaan, ken hädäss' on. Eloni silloin mulle muutenkin vain vaivaks oli. Mielelläni käytin mä, hyvin mielelläni, tilaisuutta, sen alttiiks antaakseni toisen eestä, niin, vaikka juutalaisen tyttären elämän eestä.
Mielt' ei muuttane mult' Agamemnon, Atreun poika, eikä akhaijit muut, kun paljas tyhjä on palkka katkeamattoman kamppailun vihamiehiä vastaan. Taistelit innoin tai koton' istuit, yksipä saalis; yksipä kunnia on, olit kehno sa tai uros kelpo; maineeton tai mainehikas saman kuoleman saapi. Mulla mi siit' etu on, jos sai kovat mieleni kestää, kons' yhä kamppailin minä antain henkeni alttiiks?
Se syynä, miks niin synkkä otsa on, miks varjo musta huolihunnun vetää peitteheksi urhon jaloon muotohon hän näkee kuinka Suomi, äiti turvaton, nyt alttiiks jää, kun poikain miehuus pettää. Ja hänen, tämän hävityksen näkijän, ei tapa tehtävistään horjahdella. Uskollisempaa miestä löytäisitköhän? Hän vaarat koitti, soti, voitti, vertaan hän jo nuorna valoi maineen tanterella.
Kohti rynnistäin panisin alttiiks eloni, min äsken mä hältä sain, kaikk' ystävikseni parahat pyytäisin mä ihmisistä, ja hältä viittaus, ja mahdottoman ma kanssa jalon parven mahtaisin. Sa malttamaton, miksi salannut et tunnettasi, kunnes polvistunut eteensä oisit kyllin arvokkaana? Se oli aikees, viisas toivehes. Mut olkoon niin!
1 MUUKALAINEN. En itse Timonilt' ole koskaan mitään saanut, En hänen hyvyyksiään maistanutkaan, Ett' olla voisin ystävä. Mut vannon: Sen miehen jalouden ja ylvään kunnon Ja kunniakkaan vaelluksen tähden, Jos puutteessaan hän kääntynyt ois minuun. Omani kaiken alttiiks oisin pannut Ja hälle paluuttanut osan parhaan; Niin hellin hänen sydäntään.
Vapaat vaiheista he kaiken Alku-juurta tutkivat, Totuudenkin olemusta Perin pohjin tarkkaavat, Tästä lähteest' elämän näin Elin-nesteen noutavat. Siitä olon saavat lujan, Kestävän ja ikuisen, Jaloina ja kirkkain' ei he Joudu alttiiks muutosten, Tuskat, taudit heist' on poissa, Sekä vaivat vanhuuden.
NATHAN. Hän yksin on, ei ystävää, ei rahaa, joll' ystävän vois palkata! RECHA. Ah isä! NATHAN. Hän toivotonna, vailla lohdutusta, ja tuskain, kuolon saalihina makaa! RECHA. Ah missä? NATHAN. Mies, jok' alttiiks itsensä soi liekeille vuoks aivan ventovieraan vuoks ihmisen DAJA. Ah, Rechaa säälikää! NATHAN. Ei tuntea, ei edes nähdä häntä, pelastamaansa, vaivat kiitoksen häneltä säästäin...