United States or Palau ? Vote for the TOP Country of the Week !
Luo kävi, koskettain jalall' urhoa, jott' uni karkkois, hänt' ylös yllyttäin sanan tuiman tuiskasi Nestor: "Nouse jo Tydeun poika! Sa unt' yli yön yritätkö? Kas, liki laivoja leiriyneet kupehille on kummun iliolaiset, etkö sa nää? Väli kaita on aivan."
Monta kertaa oom mie näht höijjä molempii laiskoi elukkoihe makkaava messäliepeell ja miu mielestäi ol´ yhtä mahollista, jott siin maka
Poika Erikhtonion oli Tros, jalo valtias Troian; kolmepa Tros-uroholl' oli jälleen kuulua poikaa: Ilos, Assarakos, Ganymedes myös jumalainen, tuo, joka kansaa kuolollist' oli kaikkien kaunein; niinp' ikivallat Olympoon myös hänet ottivat luokseen, jott' ois juomanlaskija Zeun, kun niin oli kaunis.
Noin hän virkki ja pois pojan armaan luota jo lähti; sitten siskojen näin, merenneitojen, käänsihe puoleen: "Jälleen painaukaa meren laajaan helmahan, menkää vetten vanhan luo kotikartanohonne ja kaikki hälle te haastelkaa. Ma Olympoon itse nyt ylhään luokse Hefaiston käyn, sepon kuulun, jott' asun antais uljaan, kirkasvälkkehisen hän poikani ylle."
Silloin Hermeen siell' yht'äkkiä huomasi airut astuvan kohti, ja joutuen näin Priamolle hän virkkoi: "Oi, varo, Dardanon heimon pää, nyt on valppaus tarpeen! Tuolla ma miehen näin, tuho tullut on meille, mä pelkään. Pois hevosillako siis heti kääntyä vai liki käydä polvia kietomahan, jott' armahtaisi hän meitä?" 357
Juokse viina, jouvu viina, Rallata rahan-alainen, Kulkkuhuni kurjan miehen, Suuhun untelon urohon; Jott' oisin joukossa iloinen, Rahva'assa rattohinen, Aina seuroissa suloinen, Miesluvussa mieluhinen! Miks' et pysty miehen päähän. Lauloa minä lupasin, Humalahan tultuani, Olvehen osattuani, Ilopäähän päästyäni.
Mutt' yhä taisteli vielä Dolops, yhä voittoa toivoi, vaan toverilleen koht' avun urhea toi Menelaos, huomaamatta Dolopsin hän sivult' äkkiä astui, peitsen hautasi hartiahan, jott' ulkoni tutkain rinnan puolta, ja maahan mies suinpäin heti sortui.
»Mikä höi nimmeesä ol´, sen taitaat tietää tuoll toisell puole tähtii ja mie asusta siell, miss revot kuleksiit ja soittamaa mie oo oppint paholaiselt isseltää njott nyt työ sen tiijjättä», sano hää ja ol´ hyvi kummallise näköne. Monet hullut, jott Saska eijj ollt semmone mörökölli, ku miks hää tekkeity ja jott hää haastel´ semmo
Jott' uusi kesä kerran sais, niin täytyy vanhan kuolla. Soi iltaan kuulaan korkeaan, soi syksyn kiitos syvä! On viety vilja korjuuseen, on viety kallis jyvä. On kevät kasvun antanut ja kesä tähkän antoi, syys odotettu, peljätty, syys meille sadon kantoi. Maan lapset, lapset lakeuden, nyt syksyn kiitos soimaan! Syys työmme kruunas, nostaen sen kunniaan ja voimaan.
NATHAN. Josp' on sydämes dervishin vielä, siihen luotan mä. Vain pukunas on virkamies. DERVISHI. Sen myös on tarvis kunniata. Mikä oisin mä teidän hovissanne, arvioikaas? NATHAN. Dervishi vain. Tai ehkä myöskin kokki. DERVISHI. No niin! Jott' unhoon ammattini jäisi. Vai kokki? Tai myös juomanlaskija? Saladin sentään paremmin mun tuntee: rahastonhoitajakseen teki. NATHAN. Niinkö?