United States or Papua New Guinea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mut ennen ensi kierron täyttymistä sen toinen saarsi, liikkehensä liittäin sen liikkeeseen ja laulunsa sen lauluun; lauluun, mi meidän Seireenit ja Musat niin voitti suloisilla soinnuillansa kuin valo suora valon heijastuneen. Kuin läpi pilven hennon kaarta kaksi, joill' ompi väri ynnä suunta sama, saa aikaan Iris, Junon juoksutyttö,
Hällepä vastasi näin taas tuulena-kiitävä Iris: "Tietty on meillekin tuo, ett' uljas on sult' asu poissa. Vaan tule kaivannolle sa tuoltasi! Kun sinä näyttäyt, ehkäpä peljästyin väki Troian taistelon heittää, saavat hiukan hengähtää sotimielet akhaijit ahdistuksestaan; lepo pienikin ois lepo sentään."
Astui luo, sanan toi näin Iris joutuvajalka, suulla Politeen hän, Priamon pojan, äänsi, jok' istui, luottaen jalkojen nopsuuteen, tähysmiehenä, missä kansanvanhimman lepokumpu ol' Aisyeteen, vaani akhaijeja, konsa he lähtisi laivojen luota; toi hänen hahmossaan sanan Iris joutuvajalka: "Vanhus, ainapa mielees on pito neuvojen pitkäin, kuin ajat rauhan ois. Sota torjumaton toki vartoo.
Vaan sotasille jos sotkeudut, niin kammoa varmaan tuo sota sulle, jos hiiskeenkään vain siitä sä kuulet." Virkki; mut hoippui pois kivun huumauksess' Afrodite. Syrjään telmeest' Iris vei hänet kiitäväjalka, tuska kun runteli tuima ja ruskottui iho heljä. Vaan liki ottelon nyt vasent' äärtä hän ankaran Areen istuvan keksi ja myös hevot, peitset, peittämät usvan.
Toivon etteivät nuo puuhat ole ylen monimutkaisia. Saammeko sänkyvaatteita myöskin? Ei siinä tarvitse untuvatyynyjä, mutta jos talonväellä on edes jotain, niin on hyvä." Iris oli jumalien sanansaattaja muinaisessa Roomassa. Tässä palvelija. Suoment. muist. Samana talvena rouva Runeberg oli alkanut lukea suomea, yritys, joka siihen aikaan oli aivan tavaton herrasnaiselle.
Nous Afrodite vaunuihin, sydän synkkänä tuiki. Viereen Iris nousi ja tarttui valjakon ohjiin; kiihtäen viuhui ruoska, ja riensivät pois hevot alttiit. Koht' ikivaltain luo he Olympoon pääsivät ylhään. Siell' orot vaunujen eestä jo tuulena-kiitävä Iris riisui, parteen vei, rehun ääreen ambrosiaisen.
Onkaloluolassaan Thetis istui, muut merenimmet piiriss' istuivat kera siellä, mut itse hän keskell' itki, kun Ilionin mehumaill' oli kohta jo kuolla 85 kaukana synnyinrannoiltaan pojan kohtalo kuulun. Virkkoi astuen luo noin Iris joutuvajalka: "Käy, Thetis, ylhä jo Zeus sua kutsuu, säätäjä korkein!" Hällepä vastasi näin kave kuoloton, kuuleajalka: "Miksikä korkea Zeus mua kutsuu?
Hällepä vastasi taas nyt tuulena-kiitävä Iris: "Here, puoliso Zeun, minut laittoi, kunniakuulu; ei sitä korkea Zeus, ei kenkään taivahisista tiennyt, joill' asumuksena on lumiharja Olympos." 186 Vastasi jälleen näin uros askelnopsa Akhilleus: "Kuinka ma taistoon käyn?
Mut ennen ensi kierron täyttymistä sen toinen saarsi, liikkehensä liittäin sen liikkeeseen ja laulunsa sen lauluun; lauluun, mi meidän Seireenit ja Musat niin voitti suloisilla soinnuillansa kuin valo suora valon heijastuneen. Kuin läpi pilven hennon kaarta kaksi, joill' ompi väri ynnä suunta sama, saa aikaan Iris, Junon juoksutyttö,
Virkkoi astuen luo koht' Iris joutuvajalka: "Rientäös, kultani, katselemaan, mitä kummia laatii niin hepourhot Troian kuin sopavälkyt akhaijit! Tuottivat toisilleen sodan surkeutt', itkua ennen, taistoon turmahiseen himo heill' oli tanterehelle, sielläpä kilpiin nyt nojaellen istuvat hiljaa, laannut on ottelo, lyöty on maahan vartevat keihäät.