United States or Malta ? Vote for the TOP Country of the Week !
Katseli säälien hänt' uros askelnopsa Akhilleus, nous, sanat lausui siivekkäät hän akhaijien kesken: "Viimeisinnäpä käy paras: eell' orot, mies peräss' astuu! Toiseen palkintoon toki hällä nyt oikeus olkoon; vaan parahimman voittanut on jalo Tydeun poika."
Kävin kohti kelloani, Löysin veikkoni hevosen, Panin hevon suitsi suuhun, Siitä nousin ratsahille, Ajoin korskaten kotihin, Karskatellen kartanolle. Merkitty orit. Syötin sykysyn oritta, Talven taaton konkaria, Lesin ohrat, pesin kaurat, Survotin suvirukihit. Läksi orot oikomahan, Kauransyöjä karkomahan; Miepä etsohon orihin, Kujakkisen kuuntelohon, Oron ohjat olkapäällä, Varsan valjahat käessä.
Uljaat myrmidonit, hepä lahjat nuo majatalteen ottivat, veivät luo jumalaisen Akhilleun laivan, laskien sinne ne, istumahan siell' impyet saattain; oivat palvelijat orot ohjasi taas hepotarhaan.
Mut eipä tointa hän tuskaltaan unohuttanut, vaan heti rientäin läks, asun riisui; Laogonos sen korjasi silloin, kumppani oiva, jok' ain' orot ohjasi taa kaviokkaat. 699 Noin uron itkevän pois jalat kantoi kamppaelusta haikein viesteineen luo Peleun poian Akhilleun.
Poissa on uljain heistä, ja maineen suo ison mulle Zeus Kronossynty; nyt päin orot ohjatkaa kaviokkaat kohti akhaijeja, kuulump' ett' urokunnia teill' ois!"
Koht' orot valjaisiin, jalan vaskisen polkijat, laittoi, kullanleiskuva-harjat nuo, rajuviimana vievät, ylleen kultaiset sovat suori ja ruoskahan tarttui sorjaan, kultaiseen sekä vaunuilleen heti nousi.
Vai orot Aiakon aaluvan! Vaan nepä vaikeat suistaa kuolollisten on ohjaajain, niit' yksin Akhilleus vallita voi, emo jonk' on joukkoa kuolematonten. Vaan sano mulle nyt julki ja juttele peittelemättä, kunneka lähteissäs jäi heimosi kaitsija Hektor, kuss' asu kuulu on hällä ja uljaat kuss' upehensa? Kuink' yöleiri ja muitten on vartiot iliolaisten?
Nous Afrodite vaunuihin, sydän synkkänä tuiki. Viereen Iris nousi ja tarttui valjakon ohjiin; kiihtäen viuhui ruoska, ja riensivät pois hevot alttiit. Koht' ikivaltain luo he Olympoon pääsivät ylhään. Siell' orot vaunujen eestä jo tuulena-kiitävä Iris riisui, parteen vei, rehun ääreen ambrosiaisen.
Ylös karkasi urho, tyhjänä nähdessään sijan, kuss' orot raisut ol' olleet, ruumiit hurmeessaan viruvaisina, nytkien vielä, vaikertain hän kumppaniaan nimin huuteli, kutsui. Iliolaisten nous iso, suunnaton huuto ja pauhu, luo väki törmäsi kaikki ja tyrmistyi tuhotyöstä urhojen noiden, jotka jo riensivät laivoja kohti.
Virkki, ja viuhui ruoska, ja vei orot uhkeaharjat rientäen laivoja päin tasalaitoja vauhtia vinhaa; rinnat vaahtosivat, pöly tuprusi vatsojen alla, kansain päätä kun vei kahakasta ne pois kivun lyömää. Mutta kun lähtevän pois Agamemnonin huomasi, Hektor miehiä Troian kuin Lykiankin huus jylyäänin: "Troian, myös Lykian väki, Dardanian tanapeitset! Olkaa miehiä, taistelkaa nyt sankaritarmoin!