United States or Svalbard and Jan Mayen ? Vote for the TOP Country of the Week !
Miesparka lähti hoiperrellen astumaan Yliopiston portille, josta kartanolle livahti ja valaistuja konserttisalin akkunoita läheni.
"'Rauhaniemestä kait ne näkyvät', vastasi renki. "'Ei siellä kyllä asu ketään, mutta kyllä valkiat näkyvät Rauhaniemestä, se varma on', vakuutti renki. "Pian ajoivat he kartanolle, jossa pimiässä näkivät seisovan kaksi hevosta, jotka Hanna päivänaikana kyllä olisi tuntenut, ja kuulivat kuskien puhuvan jotakin keskenänsä.
Samassa tuokiossa välähti puukko yön tuiki heikossa valossa, ja isännän miestä pitävä käsivarsi oli samassa silmänräpäyksessä luuta myöden poikki. Silloin töyttäsi tallista kolme miestä ovea kohden; ovella seisovat vahdit horjahtuivat oven reijältä, sillä eivät he osanneet aavistaa niin voimakasta ja äkkinäistä hyökkäystä ja noiden vahtien lävitse syöksähtivät ilkiöt päätänsä myöden kartanolle.
Kalevalan kaunis neiti, Helka neiti hempiätär, Läksi itkien kotihin, Kallotellen kartanolle; Iso kysyi ikkunasta, Emo aittansa rapuilta: "Mitä itket piikaseni, Nuorempaiseni nurajat?" "Sitä itken äitiseni Olin lehmien ajossa, Ajoin lehmäni leholle, Vasikkani varvikolle; Toi surma susia paljo, Lempo karhuja kuletti, Söivät lehmän leholta, Vasikkani varvikolta."
Pari kyyneltä putosi alas kukkasten joukkoon. "En en voi täällä ylhäällä alhaalla kartanolla." "No, älä itke, enhän tahdo sinua pakoittaa. Tässä on sinulle kaksi kultarahaa, mene sitten alas kartanolle ja laula minulle, mutta oikein selvästi." Tyttö katsahti häneen kummastellen ja luuli hänen tahtovan laskea pilaa hänen kanssansa. "Kas tässä, ota ne nyt äläkä hukkaa niitä.
Sitte kutsuin isää ja äitiä sinne kartanolle, että tahtoisin tuumia asioita. He luulivat, että nyt on ehkä kääntynyt kello lampaan kaulassa. »Eipä se ole ennen tarvinnut tuumimaan kumppalia.» Sanoivat: »Jos on asiata tuumia, niin tule huoneesen.» »En tule pieksettäväksenne. Minä tahtoisin tietää todella, että pitääkö minun lähteä pois kotoa, jos Harjulan Marin otan.
Viikko oli kulunut, kun kauniina huhtikuun iltana, auringon viime säteillään vuoria punatessa Mäkelän kartanolle ajaa karahutti viisi hevosta. Vieraita oli kaksikymmentä henkeä, naisia ja miehiä, nuoria ja vanhoja. Mikolta, joka oli tullut portaalle, kysyttiin etumaisesta reestä iloisesti: Sopiiko sokea sotaan? Saammeko tulla sisälle näin suurella joukolla? No, jo vaan.
Klaus oli ensimmäiset ukon lauseet kirjoittanut, kun hän sattui katsahtamaan ulos. Kynä ei enää lähestynyt paperia. Klaus oli nähnyt ylioppilaan, joka majuri sen kamarissa asui, vaahtoisella hevosella tulevan ratsastaen kartanolle. «Häh! Joko sen kirjoititte?« kysyi vääpeli.
Tuo pahainen paimen raiska, Kullervo, Kalervon poika, ajoi kontiot kotihin, susikarjan kartanolle. Vielä neuvoi karhujansa, susillensa suin puheli: "Repäise emännän reisi, pure puoli pohkeata, kun tulevi katsomahan, lyykistäikse lypsämähän!" Teki luikun lehmän luista, härän sarvesta helinän, torven Tuomikin jalasta, pillin Kirjon kinterestä.
Olin kerran asiaini tähden matkustamassa. Oltuani kaukana kodistani, oudossa paikkakunnassa, tulin iltasella suureen talonpojan taloon. Heti kartanolle tultuani huomasin, että kaikki talon rakennukset osoittiwat warallisuutta ja hywää järjestystä.