United States or Sierra Leone ? Vote for the TOP Country of the Week !
Emmekö siis mekin heikkoudessamme ja niin paljon kuin voimme, koettaisi olla Hänen kaltaisiansa ja tehdä niinkuin Hän? Viime kokeeni ottaa raiska veljeni silmästä ei tosin ole ensinkään onnistunut, ellei juuri siinä, että se selkeämmin on osoittanut minulle malan omassani.
Jösses, ajatelkaa, kun lähdettiin paatin luota, niin minä tapasin kaksi serkkuani maalta..! Olivat tulleet Helsinkiä katselemaan. Hauskoja poikia ... hepä ihastuivat, kun näkivät minut. Pakolla he tahtoivat minua kanssaan kävelylle. Enkä minä jättänyt Nelmaa yksin. Nelma raiska, oliko sinulla joukossa ikävä kuinka me käveltiin, käveltiin ... ja juteltiin. Oikeita kavaljeereja.
LIISU. Se on aivan totta. Kuulin Annalta: No nyt on tuokin satimissa. Niin korskan käypi. MARGAREETA. Kuinka? LIISU. Liian paisuu! Ruualla, minkä syö, nyt kahta syöttää Kaisu. MARGAREETA. Ah! LIISU. Sai se raiska palkinnonkin, Jos miehen kanssa jo leijunut onkin! No siinä pasteerailtihin, Hypeltiin, kurttiseerattiin! Kuink' ylhäällen hän nokkaa nosti!
NYYRIKKI. Näpäkärsä lunttu, tämä Kyynikki; mutta kuiva raiska karisee hännästä. TIERA. Mikä olet sinä miehiäsi? NYYRIKKI. Me juomme ja iloitsemme! TIERA. Majamäen Kyynikki! Olisiko sinun tekemistä tämän asian kanssa? NYYRIKKI. Ei yhtään, mutta onpa minulla kaksi korvaa, joilla mailman maineita kuulen; mutta aina, koska tämän asian kuulin, niin olinpa sun puolusmiehes. TIERA. Puolusmieheni, sinä?
Kunp' on eukkoni eläisi, Oisi vanhin valvehella, Ei se lapsi näin kävisi, Nukkavierulla nutulla, Karvavieru kauhtanalla, Paha raiska paita päällä; Maata verkani vetäisi, Siltoa sinihamonen. Tule ei päivä polvenaan.
Tuo pahainen paimen raiska, Kullervo, Kalervon poika, ajoi kontiot kotihin, susikarjan kartanolle. Vielä neuvoi karhujansa, susillensa suin puheli: "Repäise emännän reisi, pure puoli pohkeata, kun tulevi katsomahan, lyykistäikse lypsämähän!" Teki luikun lehmän luista, härän sarvesta helinän, torven Tuomikin jalasta, pillin Kirjon kinterestä.
Kun Jaakko raiska oli parhaallaan itkemässä, tulla tepsutteli toisella puolen aitaa olevan vainion pellon piennarta myöten häntä kohden saman ikäinen ja kokoinen tyttö-tyllykkä, kuin hän itsekkin oli. Tuo tulija oli Tinttalan likimäisen naapurin ja samassa kylän varakkaimman talon isännän ja emännän ainoa ja viimeinen lapsi, sillä kaikki heidän ensimäiset lapsensa olivat kuolleet.
Kun sätees valaisee Meitä, vaalenee Taivas, virkenee Luonto unestaan ja riemuitsee. Kun sa ylhäälle Katsot, taivaalle Ja näet avaruuden aartehet Isot, pienoiset Tähdet, etäiset, Jotka loistaa siellä tuhannet: Mieti ihminen, Kuink' oot vähäinen, Verrattuna koko mailmaan, Koko mailmaan, Jok' on raiska vaan, Kuu sen vertaa suureen Luojaan.
HELKA. Totta, lapseni, totta! HOMSANTUU. Tästä lähtien en enää menekään ihmisten ilmoille, sillä heidän pariinsa en kumminkaan sovi. Yksin on hyvä olla. Ei ole kenenkään tiellä, ei kenenkään pilkattavana, eikä turmele silmiä keltään. ILONA. Voi, Hagert, minun käy niin sääli tuota onnetonta. HAGERT. Anna nyt, kun äiti häntä puhuttelee. HELKA. Mikä sinun on nimesi, tyttö raiska? HOMSANTUU. Kerttu.
Mutta kun hän pitkinä viime talven iltoina, muitten töitten loputtua, nukkuvien lastensa keskellä valmisteli varustuksia tulevaa pienokaista varten, joka ehkä ei ollut näkevä häntä, äitiään, kostutti hän kyynelillään pienet paidat ja myssyt ajatellessaan omille lapsilleen äitipuolta. Ja se raiska hänen silmässään näkyi malkana.