United States or France ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sinä olet vielä ripeä, äitiseni! Eikö sinua haluttaisi tulla talooni emännöitsijäksi? Siinähän olisi sinulle jotain toimintaa. Mitä sanot ehdoituksestani, äiti?
Sitä et sinä ymmärrä, lapseni, minä sen parhain tiedän. Noh, mitä nyt? Ah, äitiseni, että voin unhottaa Göthildan!... Göthilda parka pienokainen! Niin, niin, on kyllin surtavaa raukka pienokainen! Niin sinä, se onkin suru, pieni, pieni, kiltti tyttöseni.
"Reipastukaat, äitiseni!" lausui Mr. Peggotty. (Mutta hän pudisti päätänsä syrjään meille, ilmeisesti huomaten, kuinka nykyiset tapaukset olivat omaiset muistuttamaan tuosta vanhasta.) "
Ho, nyt on suru poissa, äitiseni, sanoi notarius, minä en välitä vähääkään Emilistä; hän saa olla siellä kuin hän on, äiti, ja me vanhat saamme huvitella itseksemme. Niin, sen sinä sanot, joka et tee kortta ristiin perheen hyväksi ... niin Jumala nähköön, sillä en minä tarkoita mitään pahaa, sillä sinä raukka olet niin kivulloinen, ett'et sinä juuri mitään jaksa.
Ei vaarallista, äitiseni, nauroi notarius; minä oikein tunnen itseni terveemmäksi taasen; se oli hyvä käyntituuri, kuin minä tein ja niin tapasin minä tämän kunnian ystävän ... luutnantti Berndtsson'in ... ha ha ha, minä olen oikein keveä sydämeltäni. Keskustelu sai toisen käänteen, ja notarius oli saanut rattoisuutensa. Kun Berndtsson myöhään meni kotiin, mutisi hän itseksensä.
Kaarlo herttua, kun oli Nuor' ruhtinas hän, isälles sen antoi, Kun tämä herrain päivill' uljaast' ajoi Ja voittosasti kansan asiaa. Se sormus häntä seuras kuolinhetkeen, Sun perintös se on. Se rinnoillani On lepäävä, uutt' elinvoimaa tuova. Nyt äitiseni! Kun sä ensin näytät Ett' olet kansan laps. Siks hyvästi!
Sinä tiedät, äitiseni, että neljä vuotta sitte vähällä aloitin, ja nyt maksoin muutama viikko sitte 1000 ruplaa, 300 ruplaa jäi vielä meille takavaraksi. Jumalan siunaus on yritystäni seurannut, kaikkien enimmän on se minulle ollut avuksi, että kouluopettajamme on minut ymmärtäväiseksi ihmiseksi kasvattanut.
"Saattaa kyllä olla", sanoi Antero ja tuo levottomuus, joka koko päivän oli häntä kalvanut, valloitti uudestaan hänen sydämmensä. "Olemmehan kaikkialla Jumalan kädessä, äitiseni, joka sitte teemme työtä vapaalla kentällä eli pimeässä vuorikaivoksessa, ja eikö Hän voi meitä poiskutsua niin siellä kuin täällä, jos Hän sen kerran tahdossansa on päättänyt?"
Hän huomasi ristiriitaisuuden äitinsä sanoissa, ja vastasi tavalla, jota ei olisi odottanut hänen ikäiseltään: Mutta, äitiseni, eikö suuruuden suurin velvollisuus ole olla suuri? Juuri senpä tähden, sanoi kreivitär, sen ei tarvitse halveksia mitään muuta rinnallaan. Näetkö, Torsten, tämä on se Suomenmaa, jota on kuvailtu meille niin autioksi ja jylhäksi.
Neiti Attalie lisäsi varsin liikuttavasti. Mutta, äitiseni, isä olikin kovin varomaton, puhuessansa muutamille naisille niin äkkipäätä tapauksesta. Hänen olisi tullut huomata... Oh, rakkaani, isä ymmärtää kankirautaa, vaan ei hermoja.