United States or Kuwait ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vaivaanko minä herra kreiviä, niin panen minä piipun pois, sanoi Berndtsson, kun vanha kreivi yskähti. Ette maarkan, ystäväni, minä kärsin varsin hyvin tupakansavua, enkä huomaa sen minua millään tavalla häiritsevän ... jatkakaa vain.
Berndtsson ei käsittänyt mitään, vaan sanoi vihdoinkin: No, sitten on se kai jotakin muuta? Niin, täsmällensä, se on vallan toista, mutta silmälasit päälle kaupan.
Tuolla myötäseuraavalla kirjeellä oli päällekirjoitus: Lina Anton. Käteen. Berndtsson saattoi olla tuskin nauramatta. Niin, juuri kaunis toimi, sanoi hän itseksensä; mutta hän luottaa minuun, ja he rakastavat toisiansa, siis... Nuorukainen ihmetteli itse itseänsä, että hän sellaisessa kovassa iskussa saattoi jäädä niin tyyneksi.
Fransilla on oikein, sanoi hän; nyt vasta ymmärrän, ett'en minä rakasta häntä niin paljon, kuin tarvitaan häntä onnelliseksi tehdäkseni ja itsekin tulla siksi. Kaitselmus ei siis mahda tahtoa, että joku Berndtsson niminen tulisi rikkaaksi mutisi hän itseksensä, rientäen ulos kaupungille.
Oi niin, alkoi hän, puoleksi itkien, minä olen tyhmä, hyvin tyhmä, kun päästin teidät sisään erään luutnantin vuoksi. Herra Jumala! niin tyhmä. Kuules, Emili! ... nyt tai ei koskaan... Tahdotko tulla vaimokseni? kysyi Berndtsson tuota pikaa, huomaamatta hänen tuskaansa. Emili vaikeni ja näkyi horjuvan, sillä hän nojautui tuota pientä pöytää vasten.
Noh, oliko kirje tervetullut? Oli, oli, varmaan oli se niin. Mutta, luutnantti Berndtsson, vielä on minulla yksi rukous... Kyllä, kernaasti. Luuletteko te, että minä olen kovin vaivaloinen? Mikä kysymys? Tahdotteko te tehdä minulle sekä Helmerillekin erään palveluksen? Kyllä. Asia on sitä laatua, että äiti puhuu sellaisella ylenkatseella maahovilaisista, että... Ett'ei hänen tule tietää mitään?
Se oli kuitenkin tämän tähden kuin Berndtsson oli uhrannut puolet ikäänsä, eikä se ollut kummallista, jos hän joskus veti syvän huokauksen tästä turhasta työstä, että säästää jotakin palkastaan.
Niin, hän on hankkinut hänelle kitaran ja ... ukko mahtaa olla tavaton ukko; ja niin kirjoittaa hän pieniä runojakin hänelle? Tekeekö hän? Tekee, Maria puhui, että hänen palvelustoverinsa oli maininnut, että hän on antanut tytölle värsyjä, ja että hän joka päivä laulaa niitä, taukoamatta; sangen kauniita värsyjä, niin oli Marian ystävä vakuuttanut. Berndtsson huokasi syvään.
Oli kaunis ja suora tie metsän kautta ja se johti eräälle korkeudelle, jossa Berndtsson äkkiarvaamatta näki Rödebyn kirkon ja sen vieressä pappilan, jonka puutarhaa ympäröi punainen säle-aita. Vaan muutaman pyssynhollin päässä sieltä, kuni maalla sanotaan, oli Helmerin pieni talo. He olivat pian siellä. Onko herra Helmer kotona?
Kas tuossa on meillä "belle incomme", lausui eräs pitkä herra, joka oli ottanut paikkansa erään piironkin luo; Miltä tuntuu, Berndtsson? Tytär talossa? Niin, kuka taitaa tänä iltana katsoa ketään muuta kuin häntä.