United States or Democratic Republic of the Congo ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nimi "äitiseni" tavataan jo vanhoissa kansanlauluissa, ja siksi nimittää kansa sitä vielä tänä päivänä. Moskovan ihmeellisin paikka on "Kreml", satojen vuosien muistoista pyhä Venäjän vallan kehto. Kreml on kaupungin sisässä sijaitseva kaupunki, sillä vieläkin on sillä 1,500-2,000 asukasta.
Hän ei tuntenut minua enää ensiksi, sillä minä syöksähdin oven kautta sisälle meidän huoneesemme, ja minä olin ensimmäisiä, jotka astuivat maalle, ja juoksin koko tien veneen luota kotiin. Hän istui ja puheli erään ystävän kanssa. Kun ovi avattiin, hän huusi: Kuka siellä on?" Se olen minä, äiti. Se olen minä Mabruki, äitiseni! Se olen minä, joka olen palannut mannermaalta." "Mitä!
"Sittenpä pitäisi minun juosta suutarin luona", sanoi poika nauraen; "voi äitiseni, kaikkia noita avuja, mitä sanotte, ei löydä yhdessä ihmisessä". "Niin kyllä, paljonhan minä puhunkin, eikä sinun huoli kaikkea muistiin panna, se on vaan sinulle ohjaukseksi, kun mitä milloinkin sattuu. Minä arvelen vain, ettei se ole pääasia, mitä kellä on tai mitä ken perinnöksi saa, vaan mitä hän tarvitsee.
Niin, äitiseni, täällä olen ja parhaaseen aikaan tulin, mistä kiitän teidän kertomustanne eräästä kilpailijasta! huudahti Kaarle Viktor Bertelsköld iloisesti astuen huoneeseen. Vasta silloin, kun Norjan tunturit kohottivat korkeat muurinsa meidän välillemme, ja minä seisoin siellä isäni tuntemattomalla, lumisella haudalla vasta silloin selveni minulle, ettei elämä ole minulle minkään arvoinen ilman Esterin rakkautta. Valtiopäivämies Larsson! Minä anon nöyrästi ja kunnioittaen tytärtänne omakseni.
Minun ei, Jumalan kiitos, ole tarvinnut piiloittaa itseäni; sen saa äitiseni, hyvä, rakas äiti sanoi tyttö ja suuri kyynel pari kimmelsi hänen mielevissä, viisaissa silmissänsä. Ja minä, sanoi Berndt sittenkuin tuo syvä liikutus oli loppunut ja kaikki näyttivät tyyneltä; mitä teidän majesteettinne minulle antaa? Sitä, jota tahdot, Berndt; tahdo jotakin.
"Lapseni!" lausui äiti äärettömän lempeästi ja veti poikansa rintoihinsa: "korkein on rakkaus." Nyt nuorukainen päästi kätensä laskeumaan, riuhtasi itsensä irti ja kuiskahutti haikeasti: "Etkö sinäkään, äiti armas? Rakkaus, sanot sinä. Oi, onhan rakkaus ainoastaan unennäköä; ja minä en tahdo uneilla, äitiseni, en, vaan minä tahdon toimia, elää.
"Voi, äitiseni", lausui isä, "naiset ovat liian helläsydämiset kyntömiehen töihin. Te ette suinkaan hennoisi kiskoa ketoa eikä kitkeä pois kaikkia kauniita metsäkukkia. Mutta kun elon-aika tulee, panemme teidät leikkaajien viereen sitomaan lyhteitä taikka poimimaan tähkiä. Ei mikään karkea mieskäsi tee sitä niin hyvin kuin teidän."
Ja kun muijasi on tuomiokirkon näköinen, niin ole sinä kuin viimeinen tuomio ja jyrise sen mukaan!... sinä naurat! Sinun ei todellakaan pidä ottaa veljellisiä neuvojani noin kevyeltä kannalta, vaan paina ne mieleesi, ja... Mutta hyvät ystävät, eikö meidän pitäisi saada pienoinen booli? Eikö pitäisi, äitiseni? Tottahan. Minulla on kunnia itse seoittaa se.
Ja nuorukaisen täytyi riisua takkinsa pois ja ojentaa haavoitettu käsivartensa tarkastettavaksi. Kääre on hyvin pantu, sanoi kreivitär. Kuka on sitonut haavasi? Matkatoverini, vastasi nuorukainen hymyillen. Te näette, äitiseni, että voisitte saada hänestä hyvän oppilaan.