Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
Uledin katsannon alla, herra, ovat pojat rivakkaita ja nöyriä; ilman häntä he eivät kelpaa mihinkään. Uledi on Shumarin veli. Vaikka Uledi on huono, on Shumari kuitenkin hyvä. Shumari sanoo että jos Uledi päällikköjen tahdon mukaan tulee rangaistavaksi, niin hän tahtoo puolen rangaistusta osalleen; anna silloin toinen puoli pienelle Mabrukille ja päästä Uledi vapaaksi. Mabruki on puhunut."
Hän ei tuntenut minua enää ensiksi, sillä minä syöksähdin oven kautta sisälle meidän huoneesemme, ja minä olin ensimmäisiä, jotka astuivat maalle, ja juoksin koko tien veneen luota kotiin. Hän istui ja puheli erään ystävän kanssa. Kun ovi avattiin, hän huusi: Kuka siellä on?" Se olen minä, äiti. Se olen minä Mabruki, äitiseni! Se olen minä, joka olen palannut mannermaalta." "Mitä!
Mabruki, minun poikani!" "Niin, se olen todellakin minä, äiti." "Hän tuskin taisi uskoa että minä olin palannut, sillä hän ei ollut kuullut vähintäkään siitä. Pian kokoontui joukko naapurivaimoja oven ulkopuolelle, sillä huone oli jo täysi. Kaikki tahtoivat kuulla uutisia ja kaikki kirkuivat, nauroivat ja jaarittelivat korkealla äänellä, jota he jatkoivat aina myöhään yöhön saakka.
"Se on hyvä", sanoi Stanley. "Uledi on tuomittu kansan päätöksen mukaan, vaan koska Shumari ja Mabruki ovat luvanneet antautua rangaistuksen alaiseksi, niin päästetään Uledi vapaaksi Shumarille ja Mabrukille annetaan anteeksi." Kun Uledi oli päässyt vapaaksi, astui hän esiin ja sanoi: "Herra, ei Uledi varastanut. Perkele tunkeutui hänen sydämeensä.
Silloin astui pieni Mabruki esiin ja sanoi: "Herra, annatteko orjallenne vapauden puhua?" "Kyllä, sano vaan Mabruki, mitä sinulla on sanottavaa". Nuori Mabruki astui lähemmäksi, lankesi polvilleen, syleili Stanleyn jalkoja ja sanoi: "Valkoinen päällikkömme on viisas. Kaikki mitä tapahtuu, kirjoittaa hän kirjaan. Kultakin päivältä on hänellä aina jotakin kirjoittamista.
Tupakkakukkaro, joka oli Afrikan parasta tupakkaa täynnä, oli esillä. Mabruki kaasi kahvia kuppeihin ja meni sen tehtyään tiehensä. "Frank, poikani", sanoi Stanley, "istu tuolille. Minulla tulee olemaan pitkä ja vakainen keskustelu kanssasi. Elämä ja kuolema sekä sinun ja minun että kaikkien retkikunnan jäsenten elämä riippuvat siitä päätöksestä, minkä tänä iltana teen."
Naiset lahjoittivat Stanleylle palmuviiniä, kananpoikia, banaania ja maniokkia, joita he olivat mukanaan tuoneet ja joita veneiden väestö otti niin vilkkailla kättentaputuksilla vastaan, että rannalla olevat maan-asukkaat purskahtivat raikkaaseen nauruun. Mabruki määrättiin päästämään kanootti irti, koska naiset itse pitivät kanoottiansa kyllä lähellä, ja rauha vahvistettiin.
Vihdoin saapui kanootti paikalle ja asettui Stanleyn veneen viereen. Mabruki tarttui kohta kiinni siihen aivan tuumaamatta. Stanley jakoi heille helmi-nauhat. "Kas tuossa! tuossa on sinulle ja tässä sinulle", sanoi hän ja jakoi helmet perässä olevan naisen ja hänen toverinsa välillä.
Kello 6 iltapuolella kannettiin Stanleyn majaan kaksi maljaa, täynnä palmuöljyä ja varustetut pumpulisydämillä, jotka sytytettiin. Nyt oli hänen iltapäivän-levähdyksensä aika, piippujen ja kahvin aika, jota Frank aina kutsuttiin viettämään Stanleyn kanssa. Kun hän tuli sisään, kiehui kahvipannu ja pieni Mabruki seisoi valmiina tarjoamaan tätä lemuavaa juomaa.
Niistä, jotka olivat olleet Stanleyn seuralaisina hänen retkellään Livingstonen etsimistä varten, valitsi hän retkikunnan neekerien päälliköt eli "johtajat". Nämä olivat: Manwa Sera, Wadi Rehani, Kachéché, Wadi Safeni, Mabruki, Zaidi, Ulimengo, Hamadi y.m. Kuudesta Arabialaisesta laivasta kootulla laivastolla läksi retkikuuta Sansibarista Afrikan manteretta kohden.
Päivän Sana
Muut Etsivät