United States or Russia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kaikki tämä teki syvän vaikutuksen mustaan keisariin ja kantoi ajallansa hedelmän. Eräänä päivänä ilmoitti Mtesa Stanleylle että erästä valkoista miestä odotettiin leiriin. Tämä oli muudan englantilainen upseeri, översti Linant, englantilaisen kenraalin Gordonin lähetti Kairosta Egyptissä.
Myöskin Stanleylle kerrottiin kaikki kauhistavat kertomukset näistä ihmissyöjistä. Vaan hän ei peljästynyt; koetti vaan saada Tippu-Tibiä seuraamaan itseään ja retkikuntaansa. Tippu-Tib neuvotteli ystäviensä ja sukulaistensa kanssa ja sanoi sitte, etteivät he tahtoneet antaa hänen panna elämäänsä vaaraan niin turmiollisella matkalla.
Ennenkuin monta minuuttia oli kulunut, näkyivät Uledi ja Kasheeshee tunkeutuvan ruohon läpi ja lähestyvän pitkillä askeleilla, pitäen kirjettä korkealla ilmassa ilmoittaakseen että olivat onnistuneet. Ja nuo ripeät, oivat miehet olivat pian esillä ja jättivät kirjoituksen Stanleylle, jonka jälkeen hän kaikkien kokoontuneiden läsnä ollessa ääneensä käänsi seuraavaa: "H. M. Stanley. Paras herra!
Uledi, majoitusmestari, sanoi Stanleylle venepoikain puolesta, että he pitivät häntä isänään ja että vaikka kaikki muut kieltäytyisivät tulemasta mukaan, Frank ja Stanley voisivat astua veneesen, jonka jälkeen hän ja hänen ystävänsä uskaltaisivat lähteä tuolle pitkälle matkalle, vieläpä jo sinä päivänä! Joulupäivä vietettiin erittäin iloisesti ja hupaisesti.
Palattuaan Rumanikan luokse koetti Stanley hankkia itselleen enemmän tietoja seudusta, jossa hankkimisessa kuningas oli hyvin avulias. Hyvä suhde heidän välillään tuli yhä ystävällisemmäksi, ja vihdoin Rumanika näytti Stanleylle aartehistonsa. Tämä oli ympyriäinen maja, ulkomuodoltaan näyttävä holvatulta tornilta, ja oljilla peitetty. Se oli noin 30 jalkaa läpimitaten.
Samalla ilmoitti hän Stanleylle ei aikovansa laskea häntä lähtemään ennenkuin oli asettanut hänet vastattain suuren afrikkalaisen hallitsijan kanssa, jossa, kuten hän hymysuin vakuutti, Stanley olisi löytävä ystävän, jonka suojassa hän voisi nukkua rauhallisesti. Vielä oli Stanley päivän täällä, nauttiakseen päällikön runsaasta kestitsemisestä.
Haluten olla vieläkin anteliaampi käski Mirambo viisi nuorta miestä menemään edeltä päin ja valitsemaan kolme lypsylehmää vasikoineen ja kolme nuorta sonnia, jotka olivat ajettavat erääsen kylään odottamaan siellä Stanleytä. Hän antoi Stanleylle myöskin kolme opasta viemään häntä ryöstöhimoisten watutain maan rajaa pitkin.
RICHARD. Ei päivä tahdo tänään paistaa: Karsaana taivas vaanii joukkojamme. Pois tahtoisin nuo kastehelmet maasta. Ei tänään paista! Yhtä hyvin koskee Se Richmondiin kuin minuun: sama taivas, Jok' uhkaa mua, karsaa myöskin häntä. NORFOLK. Aseisiin! Vihamies jo kentäll' öyhkää. RICHARD. Ravakat liikkeet! Kuntoon ratsuni! Stanleylle sana, että yhtyy meihin.
Toiset löysivät jalopeuran luolan, jossa oli kaksi poikaa; nämä ottivat he mukaansa ja antoivat Stanleylle. Sillaikaa oli Stanley tutkinut lääkevarastonsa ja huomannut ilokseen että siellä oli niin paljon kaurajauhoja, että kukin voi saada kaksi kupillista ohutta kauralientä.
Seuraavana aamuna heräsivät kaikki kertomattoman kevennyksen tunteella. Oli lopussa marssit, lopussa torvien toitotukset, jotka käskivät uusiin koittavan päivän vaivoihin varustaumaan, nälänkin pelko oli poissa ainakin joksikin aikaa. Kello 9 oli vastaanotto. Ensiksi tulivat Frank ja Fred kuumeesta jo täydellisesti parantuneina Stanleylle hyvää huomenta tekemään.