United States or Niue ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niin Kallaveden kainalosta nousi Maan halki "Saimaan" sananvasamat, Ei syrjähtänyt jäykkä järjen jousi, Vaan oikeaanpa aatteet sattuivat: Sai epäilyksen Goljath kuolinhaavan Ja kansa näytti oman tahdon saavan. Ja vanhat kaavat vankkui, herrat horjui, Kun sananpuuskat tuimat tuiskuivat. Uutt' urhoa nyt mahtimiehet torjui, Vaan Joukahaisna suohon sortuivat.
Ei! elämää, elämää iki henkeni kaipaa, Uutt' elämää! SIELL
Ah, anna anteeksi! Vain tuskassani ma unohdin ken oot sa. Vaikerrus tai epätoivo Sittahiin ei tehoo. Vain kylmä tyyni äly vaikuttaa hänessä mitä tahansa. Se voittaa, ken asiansa jättää turviin sen. SITTAH. No siis? RECHA. Ei, ystävätär, siskoni ei koskaan usko sitä, myönnä sitä, ett' uutta isää tyrkytellään mulle! SITTAH. Uutt' isää tyrkytellään? Sulleko? Ken sellaist' yrittäiskään, lapsukainen?
SATURNINUS. Oi, nouse, Titus! Keisarinna voitti. TITUS. Suur' kiitos teille, valtias, ja hälle! Uutt' antaa voimaa sanat nuo ja katseet. TAMORA. Nyt, Titus, liittynyt kun olen Roomaan Ja tunnustettu roomattareksi, Mun tulee keisaria hyvään johtaa. Niin, tänään, Titus, kaikki viha sammuu, Ja mulle kunniaks se olkoon, että Sovitin teidät ystäväinne kanssa.
Isäntäni, Alits Virtotak, on tuot' uutt' uskoa, ja hän on piessyt ja rääkännyt minua, nähkääs näit' arpia ruumiillani," hän paljasti rintansa, "niin, hän on houkutellut minua ja luvannut rahoja minulle, jos minä luopuisin vanhasta ja rupeaisin uuteen uskoon. Mutta minä tahdon pysyä vanhass' uskossani, isä Thorsen, ja sano nyt jotakin hyvää minulle Jesuksen nimessä. Minä tarvitsen lohdutusta."
Käy suusta suuhun siellä nyt kumma kuiskina: "Oi, ällös, veikko, sisko, sä hengen yöhön jää, Vaan valost', ihanteista uutt' etsi elämää!" Noin salomailla huuto nyt suuri huminoi. Noin kaikuu Karjalassa, noin Pohjanmaalla soi. Myös Auran rantamilta se huuto kohouu, Ja samaa Savo huutaa ja kaikki Suomi muu.
Mit' itse mä? Tehnyt muistollein Oon puhtoiselle mä velkaa vainen On kaunotar kalpea saarellaan, meri ääretön, äänetön sen joka puolla. Ei loppua voi elo milloinkaan Uutt' uskoa antavi lapsonen tuolla. Hän laski kynän kädestään. Vasten tahtoaan hän sattui liikuttamaan pöytää, niin että se kolahti.
Niin taistele, ett' isäin jos haamut haudoistaan Nyt nousis keskellemme uutt' aikaa katsomaan, Ne riemurinnoin lausuis: "Nuo lapsiksemme me Ilolla tunnustamme: heiss' elää henkemme!" Et nuori polvi, kehnomp' isiäs olla saa, Et isäis töillä maasi mainetta kannattaa! Vaan omin töin ja riennoin sun mainees niitä sä, Ja isäin puhdas muisto töin puhtain pyhitä!
Ja korpia on, soita, joill' ei näy kuokkijaa, Ja laajennusta kaipaa viel' aatteen viljamaa. Heräjä siis sä, herää unestas kerrankaan, Heräjä hetkell' yhdennellätoista! Jos työsi sähkölampun ei lailla loistaiskaan, Niin kynttilänä sentään yötä poista! Se tee, min voit, min jaksat, ja silloin kylliks teit, Ja myös sä silloin kansaas uutt' aikaa kohden veit. Heräjä, herätkäätte!
Niin kansa, ennen poljettu, nyt siellä On kansallisen edistyksen tiellä. Näin ihmis-arvon, vapauden aiheet, Näin edistystä maille, kansoillen On valtiaamme luonut, kansain vaiheet Uutt' aikakautta kohti ohjaten. Mutt' itsessään on kansoiss' onnen ponsi, Jos sampo heill' on eikä tyhjä kansi.