United States or Togo ? Vote for the TOP Country of the Week !
Käy suusta suuhun siellä nyt kumma kuiskina: "Oi, ällös, veikko, sisko, sä hengen yöhön jää, Vaan valost', ihanteista uutt' etsi elämää!" Noin salomailla huuto nyt suuri huminoi. Noin kaikuu Karjalassa, noin Pohjanmaalla soi. Myös Auran rantamilta se huuto kohouu, Ja samaa Savo huutaa ja kaikki Suomi muu.
Intokin Nuoruudessa riehuu, reuhaa, Vaarat ympäriltään peuhaa: Kohouu, Kirkastuu. Liesi tyyntyy, talttuu; Perhe ympärille käy, Rauha vaan on, tuult' ei näy. Näin ne raivomielet malttuu; Miehuus seuraa nuoruutta, Järjen johto hurjuutta; Näin kuin takka perheellen Vanhemmat on lapsillen: Valo, lämpö virvoittava, Karkoittava Järjen taudin tyhmyyden, Syämen kolkon kylmyyden.
Näin isä: "Mun jo pääni kallistuu, Sun, rakas Rusillani, kohouu; Sä perinnöksi jäät ja perijäksi, Sua sulhosarjat etsii ystäväksi, Vaan kihloiksi heilt' ano pikari, Jonk' isäs sotavuonna hukkasi! Se, Rusillani, vaadi sulholta, Ett' töissänsä hän näyttää urholta Ja maljan vuorenhaltialta tuopi, Sen tehtyään vast' onnen viinaa juopi. Tuoli' onkalossa vuoren takamaan Se malja löytyväksi kerrotaan."
Kuin koite päivän on kultainen, Mi ain' yhä kirkastuu, Kun nousev' aurinko säteillen Kesk'-otsalle kohouu Jo taivon kirkkahan samoin on Elämä uskovaisen: Luottava Herraan horjumaton, Se nousevi valaisten.
Yks ajatus ja mieli kun jälleen yhdistää Nuo henget keskenään nyt kiistäväiset; Ja taimi etelänkin on silloin ylvä puu Ja kauas yli metsän sen latva kohouu Ja oksilla sen laulaa satakielet. Kaikuja Hämeestä 1901. Talveksi muurahainenkin Se kantaa kortta pesään, Ja talven varaa mettinen Kokoilee pitkin kesää.
ENDRID tulee. Olen. Ne valvovat. KNUUTI. No, mekin valvokaamme. Pitäähän alamaisen kuninkaansa Vakuudeks valvoman. Sentähden juuri Tän paikan itsellemme valitsin, Kuningas-pylvään nimellisen viereen. Pyhänä kohouu se kolmin ristein. Mut tuota tuolla puolen katsokaa! Häpeäpylvääks se ois sanottava. Kaks synnillistä rakastelijaa siihen Nimensä oli piirtänyt.
Tuolla kohouu se metsä, mistä hän oli noutanut kukkasia ja marjoja ja jossa oli laulellut rattoisia laulujaan, silmäillyt ihanaa seutua sekä lempinyt ja ajatellut niin suloisia mielikuvaelmiaan. Nyt laskihe päivä mailleen, hämärä ja pimeys verhosi ja peitti maisemat. Hänen täytyi lähteä täältä. Heti nousikin hän vilusta väristen ja lähti matkalle, joka vei nyt Neset'iin.
Me tuolla puiston iltakatvehessa, Nähdessä tomun sekä korkeuden, Sidoimme solmun, jot' ei ratkoa Niin kauan voi, kun taivas liekkihin Välähtää Ukon salamoissa, ja Kun ihmissydämmissä rakkaus Viel' onnen aurinkona kohouu. HAUSSI. Tuo hävytönt' on julkirohkeutta! Soturin poika kurja uskaltaa Mun tytärtäni vietellä kuin narri!
He kävivät vielä lähemmäksi lymypaikkaa ja äkkiä paljastuikin heidän silmilleen kukkaismaja aurinkoisella aholla. Kuningas heittää pois yltään hienoin kultahakasin kiinnitetyn viittansa ja hänen uljas vartensa kohouu täyteen mittaansa. Hän vetää miekan tupesta ja vannoo sydämessään surmaavansa itsensä, ellei hän nyt saa heitä hengiltä.
Sen riemulaulun vaikuttaa Myös toivon raitis henki: Kevättä tervehtämään jo Nyt riemuin rientää nuoriso. Kas tuossa joukko seisahtuu, Ja riuku viirinensä Ja kiehkuroineen kohouu Jo heidän keskellensä, Ja "hurraa, hurraa" raikuupi Niin että kummut kaikuupi.