United States or Micronesia ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Lapsukainen," oli nimitys, jota hän vihas yhtä katkerasti, kuin hän vihasi nimismiestä, nimismiehen tyhmyyttä ja hänen hyvyyttänsä. Andrén vastenmielisyys kasvoi voimakkaammaksi kuin hänen järkensä ja tahtonsa; täm' otti hänet valtaansa ja näyttipä tuo toisin hetkin tekevän hänet melkein syynalaisuudettomaksi. "Jospa Jumala vaan olis suonut minun saada hänehen sattumaan!" sanoi hän.
Oikeinhan sen silmät tulta iskivät, sanoi isäntä hiljaa emännällensä. Pane maata lapsukainen ja siunaa itsesi, sanoi Sunkreini ja sammutti palavan päreen pistämällä sen pesän edessä olevaan vesikiuluun. Herra siunatkoon meitä ja kaikkia, jotka kulkevat elon teitä, erittäin tämmöisessä pakkasessa ja lumen paljoudessa, huokasi Saksmanni.
Roosa ajatteli miten hoikkavartaloinen Anna oli muinoin monena kesäaamuna juoksennellut hänen kanssaan puistossa perhosia tavoitellen ja naureskellut ja laulanut ja Roosa kumartui ja suuteli noita kelveita huulia. Sitte levitti hän hiljaa huivin hänen kasvoilleen. Hän astui kätkyen luo. Kaunis lapsukainen makasi niin suloisesti, posket vähän punottavina.
Täällä kohtasi hän miniänsä. "Hyvää päivää, lapsukainen," sanoi vanha Rasmussenin matami ystävällisesti. "Jumal'antakoon, anoppi," sanoi nuori Rasmussenin matami kasvot niin kauhistuneen näköisinä, juuri kuin nimismies-vainaja olisi tullut toisesta maailmasta toimittamaan ryöstöä talossa. "Tänään on kauhea helle," sanoi vanha matami huomaamatta, kuten näytti, miniän hämmennystä.
Eikö kaikki ne rahat, jotka ovat tuhlatut Rudolfin kasvatukseen ja huvituksiin, ole juuri olleet sinun omaisuuttasi. Minkätähden et sitte voi uhrata vähäistä osaa siitä tyttäresi kasvatukseen? Rakas, lapsukainen! Kuinka voit sinä puhua noin ymmärtämättömästi? Sinä tiedät aivan hyvin, että isä kaikki hallitsee.
Hermannista ei ole maatöihin, eikä se tule, ja Kaisu on tyttöihminen, lapsukainen vielä ja emäntä on väsynyt... Tiellä astuessa oli kyllä aikaa ajatella. Mieleen meni keväälliset muuttopuuhatkin. Hän myhähti. Levollisia ja hupaisia päiviä odotin mökin koreassa kamarissa! Missä ne nyt ovat? Siellä ei kukaan kärtä rakentamiseen ja asumiseen aina rahaa, oli hän ajatellut.
Tuli niinkuin tuuliainen «Talla» tähän maailmaan, Pieni, laiha lapsukainen, Kituvainen alkujaan. Mutta Luoja kasvun antoi, Päästi lapsen taudista: Toisna vuonna jalka kantoi, Kiiteli jo kolmanna. Nyt hän on jo aika likka, Auttaa vähin äitiään, Työtä tekee niinkuin tikka, Joutuu myöskin leikkimään. Kieli niinkuin kivitasku Hyppii suussa sukkelaan, Kaikki käy kuin mäenlasku Hiukan vinoon toisinaan.
Se näyttää meille ihmisluonnetta; Se suosii hyvää, suomii pahuutta Ja kertoo elämämme rettelöistä. Mut nuori on se lapsukainen vielä. Siis tue häntä, Suomi, elon tiellä. Oi, hellästi sa hoida heiveröistä! Ainan laulu ommellessansa. Nuori olen neitonen ja ken se mua kohtaa Ihantelee, kuinka puna poskiltani hohtaa. Kylän pojat kuiskavatten: "ota kihlat multa! Palaahan kai sydämmesi?
He istuivat taaksepäin keikistyneinä, käsivarret veltosti rippuneina ja jalat ojennettuina. Koira oli kyyristynyt isäntänsä jalkain juureen ja pieni, turkkeihin kääritty lapsukainen lepäsi äitinsä parmoilla. Kauvan aikaa Robert ja Hannu katselivat tätä kauhistavaa seuraa. "Mikähän onnettomus lienee tässä tapahtunut?" Robert kysyi melkein kuiskaamalla.
Vastakihlattujen herra Möllerin ja tyttäreni Olinan malja." Donnerin rouvan kasvot lensivät keltaisiksi ja vehreiksi ja vaihtoivat väriä kilvan hänen silkkihameensa kanssa. Aurora oli kalpea. "Mamma, minä tukehdun," kuiskasi hän. "Jumalan tähden, malta mielesi, lapsukainen, äläkä tee skandaalia." "Hm," ryki kapteeni. "Samoin, samoin," sanoi rouva.