United States or Vatican City ? Vote for the TOP Country of the Week !
Narrin jälkilause. Mont hyvää teost' oon tehnyt ma, Teille kiitos se mua ei huoleta. Ma arvelen: tässä mailmassa Kaikki kyllä saa vihdoin paikkansa. Jos kiitetään, kun tyhmiä tein, Jo nauraa rinnassa sydämein; Jos hyvistä töistä mä haukutaan. Ma pysyn tyynillä mielin vaan. Jos mahtavammalta saan selkähän, En siitä ma ole millänikään; Vaan jos mua loukkaa vertainen. Niin kylläpä hänet löylyttelen.
ANTONIO. Sen kukin mielessänsä miettiköön, kun itse virheestänsä vastaakin. TASSO. Niin olkoon! Voitavani tehnyt olen: oon noudattanut sanaa prinsessan, jok' ystäviksi tahtoo liittää meidät. Pois vetäytyä saanut en, mut myöskään en tahdo tungetella. Näin siis jääköön! Kun tutustuttaa aika, toivotumpi ehk' On se lahja, jonka kylmästi nyt syrjään työnnät, melkein halveksien.
Niin olkoon; mutta vannonut oon valan taistella henkeen veriin tästä alkain; ma valheen juuret tallaan alle jalkain, sen valheen, jolle hoivan hellän soitte, min totuutena ylvääst esiin toitte! Vastustan, ellet todistaa sa voi, siis seikkaan palatkaamme NEITI SK
Mit' irvit, ontto ihmiskallo sie? Kai sunkin aivos kerta eksyksissä Totuutta lempi, valoa etsi mutta lie Hapuillut surkeasti hämärissä! Mua varmaan ilveilette, konehet, Sulimet, putket, rattahat ja kalvat; Ovella oon, te muka avaimet, Haittanne haarakas, vaan sill' ei taitu salvat.
Mun kastoit sitten kirjees kastehella, niin että siitä täysi oon ja sataa sateesi annan yli muiden jälleen.» Näin haastaessain, kuinka loiston tämän ylissä hohtavassa tuike syttyi, salaman-nopsaan saapuen ja mennen. Soi sitten: »Rakkaus, jota hehkuu vielä hyveeseen tähän, mua seuranneeseen sotani loppuun sekä voitonpalmuun,
Mit' on nää veet, jotk' alkuhettehestä samana hersyy, haarautuu ja katoo?» Sain vastaukseksi: »Mateldaa pyydä, hän että selittäis sen sulle.» Lausui nyt niinkuin se, mi syytä luotaan torjuu, tuo kaunis Nainen: »Tään ja paljon muuta sanonut hälle oon ja varma olen, hält' ettei vienyt sitä Leten vesi.»
Haluni usein oisi hävittää maan tasalle nää templit, linnat, pylväät, vain siks ett' uudestaan ne luoda voisin. Jo tuohon miettinyt oon keinonkin. Kaks kansaa täällä kiistää valtikasta, Ateena yks ja toinen Sparta, kumpi lopuksi voittaa, viel' ei tiedä kukaan.
Jos *hän* on käynyt moiseks porvariksi, niin kuink' ei *kopistitkin* muuttuis siksi, ma, jok' en vielä noussut virassain, vaikk' armas on, oon kohta naima-aikeissa, ja perhe kasvaa oloissakin vaikeissa, niin, ynnä muu! Kiivaammin. Jos oisin rikas vain, niin sotisopaan heti puettuna jokainen hetkeni sois taisteluna.
Kata, talvi, urhon katto, kevät kumpuni kukita. Nukun luonnon laajan unta. Laine laulusi lopeta! Tulkoon maille Tuonen valta, luonnon talvi, laulun talvi. Laulaja: Tuhat kertaa rikkonut oon sua vastaan, tuhat kertaa maailma murteli lastaan, tuhat kertaa tehnyt oon tihua työtä. Nyt nukkua tahtoisin tuhat tuonelan yötä.
Mä kärpäsiä pyytelen Otusta suurempaa kun en Mä taida nyykistää, Ja murhan halu rinnassain Niin kytee kuten suurillai, Sen täytyy tyydyttää. Ja talvella kun kärpöset On piiloihinsa nukkuneet, Oon vallan onnetoin, Mä paperista lintusen Teen, sitten silvon, leikkelen Ja kesää ootan noin.