United States or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sisaren kirje sisälsi erityisesti hänelle jotain, joka ei ollut isää eikä äitiä varten. ... "Sillä tiedätkös, Thinka! se joka on käynyt täällä kaikki tanssijaiset, niinkuin minä, ei enää kulje sokeana tuon silmiä häikäisevän loiston ohi, vaan katselee tutkistelevaisesti ympärilleen; pitäisi tulla ihmisissä jonkinlainen muutos ja samoin heidän keskusteluissaan. Mokomat tanssijaispuhelut!
Vai niin on läsnä kypsymistä keitos. PAAVO. Vaan teitä rouva rakastaa ja herra, Kuin lastansa, sen voitte uskoa. Syrjään ja koomillisesti surumielin. On sokeutta sekin rakkaus. Kyll' ymmärrän tuon rakkauden juuret. Ne syvällä ei piile, vaikk' on suuret: Mun tarakassani on herran toivot Etäälle päästä, lentää korkealle Ja ylemmäks' ei ylty rouvan aivot, Kuin turhuuden ja loiston kukkulalle.
Aurinko vaipui hiljaksensa Sionin vuorta ympäröiväin komeiden rakennuksien taakse, heittäen viimeisillä säteillään hohtavan loiston temppelin marmorimuureihin ja kullatuihin tornien huippuihin, kun nuori Naomi ja hänen ystävättärensä Klaudia lähtivät pappi Sadokin asunnosta ja kulkivat pienen kauniin Siloe-joen vartta.
Ainoastaan harvat saavat mitään omaisuutta mieltänsä myöten hallittavaksi, ennenkuin heidän tapansa ja tarpeensa jo ovat niin muodostuneet, että luulevat tarvitsevansa kaikki, mikä heillä on, ja sentähden eivät pidä itsensä likimainkaan rikkaina. Minun sitä vastaan on toinen laita. Tunteeni ja taipumukseni ovat yksinkertaisia. Minä en tunne mitään komeuden iloa eikä mitään loiston tarvetta.
Mylady herkesi nyt mitä herttaisimman näköiseksi ja koetti panna puheesensa niin paljon eloisuutta kuin suinkin taisi. Samaan liittoon hänen kuumeensa, joka hänet oli hetkeksi jättänyt, palasi ja toi takaisin loiston hänen silmiinsä, hehkun hänen poskillensa ja punan hänen huulillensa. D'Artagnan sai nähdä Kirken, joka jo oli kietonut hänet lumousvoimallansa.
Semmoista ei voi kertoa, se on elettävä. Kun tuolla rikkaan luonnon ylellisyydessä ja onnen suosiossa näin elämän loiston, mitä luulette sen minulle olleen? Pelkkä todistus siitä, kuinka köyhä itse olin. Köyhimmälläkin oli isä ja äiti, sisar tahi ystävä, mutta ennen kaikkea oma maa. Siellä saattoi jokainen sanoa: se on minun, täällä minua rakastetaan, sinne odotetaan minua palaavaksi.
Niin on merten lahdelmilla suomalainen sointusuus, Järvillämme saarisilla läikyn, loiston mahtavuus; Täällä meidän valjokansa työskentelee uutteraan, Milloin muokkaa peltojansa, milloin laskee verkkojaan. Laivat kiitää lainehissa omat konnut kierrellen, Venheet, purret lahdelmilla ketterästi eellehen.
Mutta kaikkien tuhansien kynttilöiden loiston voitti Adalminan ihmeteltävä kauneus, kuin hän yht'äkkiä seisahtui niiden kaikkien keskelle, kultaiseen pukuunsa puettuna. Sillä saadessaan takaisin helmen, sai hän myöskin jälleen kaikki punaisen haltiattaren lahjat.
LXII. Laajemman ja laveimman "piirteen" tulisi joka suhteessa olla meille selvillä, sen nimittäin, että "Jumalan kunnian loiston" täytyy muodossa tahi toisessa kehittyä myös tämän teollisuudenkin aikakauden sydämestä. LXIII. Niin, sekä sieltä että täältä tulee valoa maailmaan. Ihmiset eivät rakasta pimeyttä, vaan valoa. Kaikkialla keskellämme kohtaa meitä ikuisen luonnon oikeuden tunto.
Näkyi ainoastaan yksi ainoa ajatus työskentelevän hänessä, nimittäin se, että hän tahtoi kauas pois ajasta, kauas nykyisestä. Hän antoikin siis ajatuksiensa liidellä avaraa tulevaisuutta pitkin, ja koetti juuri esittää pääkaupunkiamme kaiken loiston kadottaneena, kun hän säpsähti, sillä joku löi häntä olkapäälle. Hyvää päivää, hyvä luutnantti, lausui notarius Blomros; näin aikaisin ulkona!